Eilen aamulla Rautatientorilla oli juuri se hetki, kun on lähdössä matkalle. Perille päästäkseni matkustin vuorokauden: Helsingistä Lontooseen, Chicagoon ja lopulta Fort Meyersista määränpääsaarelle Sanibeliin.
Chicagon lentokentällä rajavartiosto oli kiltti. Jatkolennon selvittänyt mies ei ollut aiemmin nähnyt suomalaisia, mutta tuli siihen johtopäätökseen, että näytämme samalta kuin muutkin ihmiset ja olemme ihan alright. Shanghain sisarkaupungin lentokentällä oli myös inspiroivan outoja penkkejä sekä Michael Jordan -lasimaalaus.
Täällä perillä tuntuu ennen kaikkea epätodelliselta. Hotellihuone on suurempi kuin kotini, kauluspaidat oikenevat henkareissaan. Ilmastointi on niin tehokas, että äidin tekemät villasukat ovat sisätiloissa arvossaan. Terassilta näkyy tenniskenttiä, palmuja ja Meksikonlahti. Vaikka tämä on minun elämäni, se ei tunnu ihan omalta. Minulla on pitkästä aikaa se tunne, että olen kaikin tavoin kaukana kotoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti