Olen tiennyt sen tulevan näinä päivinä ja jotenkin silti yllätyin: tämä on syksy.
Lukukausi TKK:lla on pyörähtänyt käyntiin. Olemme kiertäneet esittelemässä sizl-palveluita fukseille kaikilla kolmella Aalto-kampuksella. Eilen istuin syksyn ensimmäisellä luennolla. Siellä korostettiin hassuttelun ja hulluuden tärkeyttä ongelmanratkaisussa. Vaikka aika opinnoille tullee jälleen löytymään imaginäärisistä öistä, en juuri nyt epäile opintojeni mielekkyyttä.
Viimeviikkoinen ECSCW oli onnistunut kokonaisuus. Doctoral Colloquimista tarttui mukaan muuta orastava oivallus, vahvistunut usko tutkimusaiheen mielekkyyteen sekä joukko ihmisiä tarjoamaan tarpeellista vertaistukea ja ymmärtämään, millaista pimeässä tunnustellen etenemistä jatko-opinnot suurimman osan ajasta ovat. Seuraavatkin päivät inspiroivat ja motivoivat: mainioita esityksiä, kiinnostavia keskusteluja ja parasta sushia sitten helmikuun. Lähdin posterisessiosta lentokentälle onnellisena siitä, miten innostunut olin taas kerran töistäni.
Olen myös päättänyt antaa Twitterille uuden mahdollisuuden. Viserrykseni käsittelevät sitä, mitä kuulen, luen ja teen - siis lähinnä laajasti määriteltyjä työasioita. Niihin kuuluvat alkavalla kaudella myös kollegoiden kanssa järjestetty informaatioteknologian sosiaalipsykologiaa -kurssi, Sosiaalipsykologian päivät ja joukko muita hauskoja hankkeita.
Viikonloppuna pysähdyin lepäämään. Päivitin kuulumisia siskon kanssa, heitin pois jätesäkillisen taaksejäänyttä elämää, keitin tuoreista juureksista sosekeittoa ja paistoin lettuja ystävien kanssa. Verenpaineen tasaantuessa flunssa iski. Nyt yritän parhaani mukaan välttää hätiköityjä johtopäätöksiä levon vaarallisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti