Hiljaiset signaalit flunssan väistymisestä ovat vahvistuneet iloisen innokkaaksi energiatasoksi. Hyvä niin, sillä tämä viikko on ollut toimintaa täynnä.
Maanantaina pidettiin koko päivä projektin plenaaria Pasilassa. Paljon on saavutettu, enemmän on tekemättä ja tehtävissä. Ensi vuoden kansainvälistyvät suunnitelmat ovat huikeita ja kunnianhimoisia. On jännää ja innostavaa olla osa niitä.
Tiistaina olin pitkästä aikaa aivan arkisesti työpaikalla töissä. Toimistopäivä oli parhuutta. Lounastaminen työkavereiden kanssa tauon jälkeen nosti hymyn kasvoille - ympärillä on hyvää porukkaa, vaikkei yhteisiä kahvitaukoja ollakaan vielä opittu pitämään. Iltapäivällä kuuntelin Raimo Lovion oivalluksia tarjoavaa luentoa Suomen innovaatiojärjestelmästä, illalla pianomusiikkia ja Temppeliaukionkirkon arkkitehdin kertomusta rakennuksen suunnittelullisista lähtökohdista.
Keskiviikkona istuin vihdoinkin tiedekunnan kirjastossa keskittyneenä väitöskirjan kannalta oleelliseen kirjallisuuteen. Käytin ääntäni uuden edustajiston valitsemiseksi, lounastin cernieiden kanssa, kävin vaalikahvilla entisen edaattorikollegan kanssa juttelemassa yliopistouudistuksesta ja elämästä, keskustelin työelämästä Statuksen alumnien kanssa ja tapasin osan Paha Kollektiivi Liven osallistujista. Kotimatkalla yhtäaikaista innostusta valtavan monesta asiasta ei latistanut edes se, että ensilumi laskeutui maahan loskana.
Viikon varsinainen kohokohtavuorokausi alkoi kuitenkin vasta perjantaina. Design Factorylla järjestettiin ensin Aallon, VTT:n ja Nokian Research Centerin yhteistapahtuma, jossa viriteltiin ajatuksia rikastavaan vuorovaikutukseen ja perinteiset rajat ylittävään yhteistyöhön. Illan hämärtyessä pyörähti käyntiin Paha Kollektiivi Live, joka onnistui ylittämään ainakin omat isoiksi kasvaneet odotukseni. Kollektiivin ensimmäisen jäsenistön ulkopuolelle avoimen tapahtuman teemana oli kaamoksesta aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen. Yhdeksi yöksi iloisen yksivuotiaan organisoima tapahtuma ratkaisi itse oman ongelmansa.
Tänään on ollut sellainen päivä kuin sunnuntain kuuluu ollakin. Yrjönkadun altaalta irtosivat ensimmäiset flunssan jälkeiset urheiluendorfiinit. Pyykit on pesty, koti siivottu, lehtiä luettu ja sekalaisia hommia edistetty kiirettä pitämättä ja torkuista tinkimättä.
Kaikki on hyvin. Hulina jatkuu huomenna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti