lauantai 12. joulukuuta 2009

Lakritsipiippuvallankumous

Joulu on taas, ihan yllättävän pian.

Eilen illalla siihen haettiin tuntumaa UMOn ja Emma Salokosken konsertista Porvoon kirkossa. Oli rentouttavaa elää vaihteeksi hetki korvien varassa. Tänään porvoolaiseen jouluperinteeseen perehdyttiin vanhan kaupungin kapeilla kaduilla, oppaan tarinoita kuunnellen, varpaat palellen, kevyessä lumisateessa. Myöhemmin kiipeiltiin pikkuväen asuinalueella pitkin pirunportaita. Huomenna entisen kotikaupungin kulttuurielämä saa vielä kolmannen mahdollisuuden Lucian päivän kunniaksi.

Muutama viikko sitten Kuopiossa vietettiin Sosiaalipsykologian päiviä. Siellä puhuttiin pienten valintojen tyranniasta mutta elettiin pienten valintojen paratiisissa. VB-valokuvakeskuksessa kohdalle osui yksi vuoden parhaista taidenäyttelyistä, odottamatta. Junassa ruodittiin maailmaa paremmaksi.

Paljon muutakin on ollut, elämää työn ja vapaa-ajan hämärtyneessä kokonaisuudessa. Kaamoksen keskelle järjestettiin PaKO, tutkimusryhmälle pikkujoulut ja itsenäisyyspäivää vietin venäläisen herkkupöydän äärellä viholliskuvia murtaen sekä naapurin osakuntakommuunissa viulumusiikkia kuunnellen. Ateneumin ystävien 90-vuotisjuhlissa summattiin museon tarjoavan kävijöilleen hiljentymistä, naurua ja oivalluksia. Sellainen tekee hyvää.

Lakritsipiippuvallankumous etenee pienin mutta määrätietoisin askelin.