Paluu ja mieleenpalautuminen

Tiistaina annoin periksi yli kaksi vuotta kestäneelle kaipuulle ja ostin lennot Geneveen. Tieto tulevista matkoista innostaa aina, mutta tällä kertaa tuntui aivan erityiseltä. Niin hyvin kuin lopulta olenkin onnistunut kasvamaan takaisin kiinni Suomeen, tuntuu Sveitsiin lähteminen silti jollain merkityksellisellä tavalla kotiinpaluulta.

Matkamessuilta koottiin minulle faktoja Yhdysvalloista, siskolle vinkkejä Israeliin ja kuunneltiin tarinoita naparetkistä ilman toimeenpanoaikomuksia. Torkkuviltin suojissa matkasin suomenruotsalaisen sielunmaiseman halki Linderborgin Sex, sprit och kulturfonden -kirjan sivuilla.

Aiemmin viikolla luin vihdoin ja viimein Pessoan Hetkien vaelluksen. Alla oleva on yksi kokoelman kauneimmista kohdista:

Kannan sydämessäni
kuin täyteen ahdetussa arkussa joka ei mene kiinni
kaikkia paikkoja joissa olen ollut,
kaikkia satamia joihin saavuin,
kaikkia maisemia jotka näin hytinikkunoista,
tai laivankansilta, uneksien,
ja kaiken sen paljous on niin vähän
siihen nähden mitä haluan.

Sama paljous on kuitenkin myös niin paljon, ettei sitä meinaa pystyä halkeamatta käsittelemään. Aloitin eilen valokuvien järjestämisen. Savottaa riittää syksystä 2006 tähän päivään. Siinä välissä, kuten arvata saattaa, on tapahtunut valtavasti. Kuvissa on väikkynyt unohtumaisillaan olleita kasvoja, yksityiskohtia jotka ilman kuvia olisivat varmasti jo kadonneet mielestä ja sitten toisaalta huikea määrä sellaista, joka pysyisi tallessa, vaikkei minulla kameraa olisi koskaan ollutkaan.

Perjantai-iltana puhuttiin Visan-päivän kunniaksi liikkuvuudesta, rajoista ja sitä kautta lopulta melkein mistä tahansa. On muistettava olla onnellinen passista, joka antaa valtuudet mennä melkein minne vain mutta myös luvan pysyä aloillaan - tai palata.

Rästitöitä

Tämä viikonloppu on kulunut rästihommissa. Olen venytellyt, tehnyt joulusiivouksen, nukkunut tarpeeksi, syönyt kunnolla, käynyt elokuvissa sekä järjestänyt kirjoituspöytää ja ajatuksiani.

Eilen olin onnellinen piippaavasta puhelimesta. Naapurissa oli tarjolla lounaaksi sosekeittoa ja tuoreita sämpylöitä. Isä ilmoitti saaneensa 3067 suosittelemaani sivua luettua. Myöhemmin toinen naapuruston kommuuni kutsui luokseen Suomi-samosa- ja mangolassitalkoisiin. Villasukat ja viini varusteinani pääsin ystävien ympäröimäksi, katsomaan kuvia maapallon toiselta laidalta.

Tänään olen ollut onnellinen saman puhelimen hiljaisuudesta. Läpisosiaalisen joululoman ja toimiston arkiseen kuhinaan palaamisen jälkeen on tehnyt hyvää olla pitkästä aikaa omassa rauhassa, hereillä mutta hiljaa.

Kaiken kruununa Helsinki on ollut niin kaunis, ettei onnea ole tarvinnut etsiä kotikulmia kauempaa. Auringon kimaltaessa lumella ja pakkasen napostellessa nenänpäätä kaamosturtumus tuntuu etäiseltä, jonkun toisen elämältä.

Elämäntäyteisiä numeroita

Ajatellessani vuotta 2009 tajuan käyttäneeni sanaa elämäntäyteinen aiemmin huolimattoman kevyesti, tajuamatta todella, mitä se tarkoittaa. Luulen nyt tietäväni paremmin.

Aloitin vuoden Pariisissa ja päätin sen Portugalissa sellaisessa talossa, jollaisesta haaveilin lapsena. Siinä välissä matkustin Japaniin, Floridaan, Kreikkaan, Kiinaan, Tallinnaan, Wieniin ja Tukholmaan. Näistä työmatkoja oli kolme ja lautailumatkoja yksi. Oli kaksi kansainvälistä konferenssia ja yhdet suomalaiset sosiaalipsykologian päivät. Nukuin kapselihotellissa, junanpenkin alla ja onnellisen usein myös omassa sängyssäni.

Töissä riitti artikkelien kirjoittamista, haastatteluja, kyselyitä, kokouksia, markkinointitempauksia sekä apuraharumbaa. Opintorintamalla oli muun muassa jatkoseminaari vaaleankeltaisessa Kruununhaassa, kandiseminaari keltaisine rakennuspalikoineen, joukko ryhmätöitä luottopelaajien ja uusien yllättäjien kanssa sekä muistiinpanojen ja pienten viestien kirjoittamista luennolla. Opetin ja ohjasin. Kävin opettavaisissa tilaisuuksissa, joista ei saanut opintopisteitä. Aion tehdä niin jatkossakin.

Luin 29 kirjaa, jotka eivät olleet töitä tai opintoja varten. Niistä 20 oli suomeksi, seitsemän englanniksi ja kaksi ruotsiksi. Runokirjoja oli kolme, novellikokoelmia yksi. Kesän loppuessa vaihdoin Helsingin Sanomat Timeen. En ole katunut, vaikka kaipaan välillä kulttuurisivuja. Ylioppilaslehti voitti suosioni takaisin, Aino viehätti ensimetreillään.

Kävin elokuvissa yli 20 kertaa. Teatterissa kävin kahdeksasti, joista kolme Kellariteatterissa, Helsingin pienessä Berliinissä. Yksi oli nukketeatteria. Keikalla tai konsertissa kävin 11 kertaa. Elokuussa addiktoiduin huonoihin ideoihin, syyskuussa näin Kuhan kahdesti. Kerran kuuntelin Vinnillä pelottavaa musiikkia. Festaririemua tarjosivat Urb, Kaktus, Flow ja Basso.

Nautin sirkuksesta heinäkuussa kahdesti: ensin kotipihalla aurinkoisena juhlapäivänä, sitten teatterisalin viileydessä keskellä Shanghain kuumuutta. Oopperassa kävin kahdesti, kerran Espoossa ja toisen Helsingissä. Baletteja ja muita tanssispektaakkeleja osui kohdalle neljä.

Lauloin kolmesti sairaalassa, kannustin kahdessa jenkkifudispelissä ja kävin yhdellä opastetulla kaupunkikierroksella Porvoossa. Näin nykytaidetta kahdeksassa kaupungissa, en vähiten Kuopiossa. Tykästin 10-vuotiasta kiltaa, 1-vuotiasta kollektiivia ja Aalto Entrepreneurship Societya.

Kerrytin roppakaupalla kesäpisteitä, polttelin lakritsipiippuja ja puhalsin saippuakuplia parvekkeelta pakkaseen. Vietin 100-vuotisjuhlia. Lähetin siilipostia Murmanskiin, pyysin Pekka Himaselta muutaman ajatuksen yhteisökäyttöön ja mursin tiilen. Muistin bliniviikoilla, että yksi riittää. Pidin kiinni ystävistä viidellä mantereella. Keitin pannukaupalla teetä iltapäiväkerholaisille.

Joulukuussa tajusin, etten osaa enää katsoa televisiota. Pasilan toista tuotantokautta en kuitenkaan missannut. Kuuntelin radiota tavallista vähemmän. Jos kuuntelin, kuuntelin Radio Helsinkiä. Spotify valloitti minut ja ystäväpiirini ryminällä. On vaikea muistaa, millaista musiikin kuuntelu oli vuosi sitten.

Käytin paperista kalenteria ja tallensin leffaliput ja muut pienet tärkeät paperit tavalliseen tapaan, mutta päiväkirjaa kirjoitin vähemmän kuin vuosiin. Kirjoitin viiteen blogiin ja yhteen järjestölehteen. Kirjoitin myös sähköposteja, postikortteja, statuspäivityksiä ja muutaman kirjeen. Siskon kanssa koottu mummin elämäkerta valmistui kesäkuussa.

Pidin molemmat uudenvuodenlupaukseni. Ostin lähes yksinomaan eurooppalaista viiniä. Annoin hyville asioille mahdollisuuden tapahtua.

Kirjoitin joululomalla noin sata kohtaa sisältävän listan asioista, joita haluan kymmenluvulta. Aion elää sen todeksi, soveltuvin osin.