"Lunta! Lunta! Lunta! Maanantai! Tiistai! Keskiviikko! Torstai!"
Olen hirmuonnellinen, että lähdettiin Japaniin. Siellä oli puuterilunta, sushia, onseneita, karaokea ja onnea, jonka tajuaa hetkessä eikä vasta jälkikäteen reflektoidessa. Unelma toteutui parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tunsin olevani jälleen kerran yhtä aikaa maalissa ja lähtöruudussa. Se, että tämä matka ja nämä puuterilaskut olivat mahdollisia nyt, lupaa mahdolliseksi niin paljon muuta myöhemmin.
Samoin kuin aina ennenkin, lumisia rinteitä pelmutessa asiat asettuivat enempiä miettimättä oikeisiin mittasuhteisiinsa. Etäältä katsoessa huomasin, miten hyvin elämä on myös Suomessa juuri nyt - kun vain tajuaisi pitää vauhdin sellaisena, että ehtisi arjessakin nojata taakse ja nauttia.
Paluumatkalla Tokiossa hankittiin indiepäähineitä ja fiilisteltiin kevätkelejä. Kalamarkkinoilla oli valtavasti trukkeja, valoja, sinistä markiisia - ja maailman parasta sushia. Ghibli-museossa intoiltiin yhdessä paikallisten lasten kanssa Totoroa ja mustapalleromerellä sisustettua kissabussia. Laulettiin karaokea ja käytiin drinkeillä pilvenpiirtäjän huipulla.
Otan tämän elämän, arigatooooo.
lauantai 21. helmikuuta 2009
torstai 5. helmikuuta 2009
Syvää lunta ja suuria odotuksia
Tänään on se aamu.
Viimeinen viikko on aika ajoin tuntunut järjettömältä. Olen kirjoittanut sivukaupalla koulutehtäviä, järjestellyt töitä, tylsäillyt juhlia ja nipistänyt urheilusta ja yöunista. Olen huomannut olevani ihan lähellä sitä pistettä, jossa on liian kiire sinällään onnellisten asioiden parissa. Onko ihan pakko seistä päällään, kerta toisensa jälkeen?
"Thinking up excuses for work, school and significant others. Stiff socks and smelly thermals. Hoping it never ends. Not caring how cold it is. Blowing off all responsability. Barely being able to walk the next day after refusing to call it quits. Wondering how people who don't ride survive."
On. Ei pidä luopua tekosyiden takia siitä, mitä haluaa. Isoja unelmia ei toteuteta niiden helppouden takia. Vähän hirvittää, miten näin suuret odotukset voi ylittää. Mutta luotan ihan täysin, että voi.
Tänään on se päivä, jona koko ajan vähän hymyilyttää, kun tietää, että muutaman tunnin kuluttua suunnataan kohti syvää ja kevyttä lunta.
Pidä varasi, Japani - täältä tullaan.
Viimeinen viikko on aika ajoin tuntunut järjettömältä. Olen kirjoittanut sivukaupalla koulutehtäviä, järjestellyt töitä, tylsäillyt juhlia ja nipistänyt urheilusta ja yöunista. Olen huomannut olevani ihan lähellä sitä pistettä, jossa on liian kiire sinällään onnellisten asioiden parissa. Onko ihan pakko seistä päällään, kerta toisensa jälkeen?
"Thinking up excuses for work, school and significant others. Stiff socks and smelly thermals. Hoping it never ends. Not caring how cold it is. Blowing off all responsability. Barely being able to walk the next day after refusing to call it quits. Wondering how people who don't ride survive."
On. Ei pidä luopua tekosyiden takia siitä, mitä haluaa. Isoja unelmia ei toteuteta niiden helppouden takia. Vähän hirvittää, miten näin suuret odotukset voi ylittää. Mutta luotan ihan täysin, että voi.
Tänään on se päivä, jona koko ajan vähän hymyilyttää, kun tietää, että muutaman tunnin kuluttua suunnataan kohti syvää ja kevyttä lunta.
Pidä varasi, Japani - täältä tullaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)