Parempaa kuin täydellisyys

Tänään oli vuoden ensimmäinen päivä, jona aurinko lämmitti poskea lounaalta palatessa.

Humoristisen mahtipontisesti nimetty Social Psychology in Action Reading Society kokoontui alkuillaksi ruotimaan ensimmäistä lukupiirissä luettua kirjaa. Tutkimusfilosofisten oleellisuuksien lisäksi selvisi sekin, että Wittgenstein oli oman aikansa indiepoika.

Tammikuun tohinoissa kirjoitettu tentti meni läpi. HIITin mentorointiohjelma potkaistiin vauhtiin pari viikkoa sitten, pro bono - siksi, että välillä on tärkeää tehdä sellaista, mikä tuntuu välittömällä tavalla itsearvoisesti arvokkaalta. Bottom-of-the-Pyramid-workshopin jälkilämpö ruokkii pitkän tähtäimen mielikuvitusta. Aalto Social Impact innostaa jo ensimetreillä. Kevään matkat lähestyvät.

Viikonloppuna Ryhmäteatterin Harmonia puhutteli riitasoinnuillaan. Ylioppilasteatterin Fiction Point pääsi yllättävän lähelle geneveläistä parhuutta. Tänään Zodiakin Sivuaskel-festarit olivat juuri sellainen syrjähyppy, joita inspiroituneenkin arjen keskelle tarvitaan.

Elämä on hyvää. Ja kuten Regina Spektor laulaa, good is better than perfect. Ensi viikonloppuna aion toteuttaa Helsingissä Berliini-simulaation.