Tämä viikonloppu on kulunut rästihommissa. Olen venytellyt, tehnyt joulusiivouksen, nukkunut tarpeeksi, syönyt kunnolla, käynyt elokuvissa sekä järjestänyt kirjoituspöytää ja ajatuksiani.
Eilen olin onnellinen piippaavasta puhelimesta. Naapurissa oli tarjolla lounaaksi sosekeittoa ja tuoreita sämpylöitä. Isä ilmoitti saaneensa 3067 suosittelemaani sivua luettua. Myöhemmin toinen naapuruston kommuuni kutsui luokseen Suomi-samosa- ja mangolassitalkoisiin. Villasukat ja viini varusteinani pääsin ystävien ympäröimäksi, katsomaan kuvia maapallon toiselta laidalta.
Tänään olen ollut onnellinen saman puhelimen hiljaisuudesta. Läpisosiaalisen joululoman ja toimiston arkiseen kuhinaan palaamisen jälkeen on tehnyt hyvää olla pitkästä aikaa omassa rauhassa, hereillä mutta hiljaa.
Kaiken kruununa Helsinki on ollut niin kaunis, ettei onnea ole tarvinnut etsiä kotikulmia kauempaa. Auringon kimaltaessa lumella ja pakkasen napostellessa nenänpäätä kaamosturtumus tuntuu etäiseltä, jonkun toisen elämältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti