Executive Summary

Tärkein kotiinpaluuviesti Kaliforniasta on yksinkertainen mutta samalla valtava huomio: Haluan tämän elämän. Pystyn tähän.

Minulle kaikkein vaikeinta on aina ollut tietää, mitä haluan. Sen selvittyä keino päämäärään pääsemiseksi on yleensä löytynyt. Nyt tilanne on ammatillisesti ihmeellisen selvä. Tämän parempia takeita tulevaisuutta suunnitellessa ei kai voi olla, tuskin ainakaan tulee olemaan. Suunta tuntuu oikealta, vaikka tarkat askelkuviot puuttuvat. Se ei haittaa. En olettanut olevani näinkään selvillä vesillä vielä pitkään aikaan.

Epävarmakin varmuus on varmuutta. Ei minulla ole varaa sen paremmin kuin haluakaan jättää käyttämättä tilaisuutta ajatella, toteuttaa, lukea ja kirjoittaa ajatuksia, joiden parissa joka tapauksessa haluaisin toimia. Samalla tarjolla on tilaisuus työskennellä monella tavalla hyvien ihmisten kanssa. Kurssia voi aina tarvittaessa korjata tai kääntää, mutta juuri nyt haluan pelata parasta mahdollista peliä käteeni kertyneillä korteilla.

Akatemialle omistautuminen tarkoittaa mahdollisuutta tehdä sellaista työtä, johon on helppo suhtautua energialla ja intohimolla. Valinta merkitsee samalla vääjämätöntä stressiä, painiskelua hetkittäisten riittämättömyydentunteiden ja tuskastumisen kanssa. Sellaista on aina, kun antaa itsensä peliin. Mutta jos peli on oikea, se ei haittaa. Helppo ja hyvä eivät ole synonyymeja.

Tämä on toistaiseksi paras löytämäni trade off vapauden ja vakauden välillä: Yhtäältä minulla ei ole uskallusta kokopäiväiseksi taiteilijaksi. Toisaalta en myöskään olisi onnellinen sydän kylmänä tehdyissä kovapalkkaisissa töissä, ihan sama kuinka paljon ulkoista menestystä niistä seuraisi. Sielunsa voi myydä mutta sitä ei voi ostaa takaisin. Minä en ole valmis kaupantekoon, ainakaan ihan vielä. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.