Juon pitkän päivän päätteeksi endorfiinihuuruissa vuoden ensimmäistä kotona keitettyä kaakaokupillista - eikä se olekaan ihan mitä tahansa, vaan Amerikan-tuliaisina saatua vadelma-tryffelikaakaota. Sisko tuli takaisin. Flunssa lähti. Uneni ovat taas enimmäkseen suomeksi tai ainakin vain yhdellä kielellä kerrallaan.
Flunssan myöntäminen tosiasiaksi työviikon keskivaiheilla oli yhtä kurjaa ja tarpeellista kuin aina. Oli peruttava loppuviikon menot ja otettava iisisti. Se tarkoitti loputtomien unien ohella ryhtymistä neulomaan sukkia ja yöpöydän lehtipinon selvittämistä. Sieltä löytyi linkkivinkki viimeiseen luentoon, jossa puhutaan osuvasti muun muassa siitä, että tiiliseiniin törmätään syystä.
Tänä keväänä pitäisi kirjoittaa paljon muutakin kuin blogia. Oheiset ohjeet eivät sovellu kaikkeen, mutta siitä olen samaa mieltä, että aina täytyy olla ja on mahdollista löytää 20 minuuttia keskittynyttä aikaa päivässä. Niitä ei välttämättä tarvitse käyttää kirjoittamiseen, mutta vähintään tuon verran pitäisi päivittäin pystyä tekemään jotakin oikeasti tärkeäksi kokemaansa. Havainnon merkitykselliseksi tekevä juju on tehdä niin ihan joka päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti