Syksy on saavuttanut sen pisteen, jossa on oltava hyvin tarkkana. Elokuvateatterissa on helppo matkata kohti korkeuksia, mutta taivaan ollessa lyijyä on välillä vaikea uskoa ulkona odottaviin seikkailuihin.
Pari viikkoa sitten pidin ensimmäisen oikean luentoni yliopistolla. Puhuin omasta tutkimustyöstäni, yksityisyyden ja julkisuuden tasapainottelusta sekä mobiilista sosiaalisesta mediasta. Se oli hauskaa, opettavaista ja antoisaa. Kurssin tällä viikolla pidetyn palautekeskustelun perusteella opiskelijat olivat enimmäkseen samaa mieltä. Odotan uteliaisuudella oppimispäiväkirjoihin pureutumista.
Torstai ja perjantai Tampereella olivat tutkijalla sitä, mitä puuteripäivät ovat lautailijalle. Identiteettiseminaari oli joukko loistavia luentoja, avoimia keskusteluita ja ennalta tuntemattomia ihmisiä, jotka tuntuivat ymmärtävän toistensa ajatuksia erilaisista tulokulmistaan huolimatta. Tuntui huojentavalta, että tutkimusta ei lähestytty koulukuntia ja konflikteja kehitellen, vaan yhdessä kunkin tutkimuskysymyksiin ja teemoihin soveltuvia ratkaisuja etsien. Keskeneräiseen artikkelikäsikirjoitukseen tarttuminen tuntuu nyt paljon paremmalta.
Kurssipäivien välissä ehdin nähdä pieneksi koululaiseksi kasvaneen kummipojan, joka oli oppinut soittamaan ilmakitaraa. Toivottavasti minäkin olen pian yhtä täynnä riemukasta energiaa, sillä marraskuu pursuaa seikkailuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti