Kävin tänä viikonloppuna kolme kertaa elokuvissa. Se on paljon, samalla juuri sopivasti.
The B Movie oli kuin onnistunut laskupäivä: riemua, vapautta, aurinkoa, sininen taivas ja lunta, lunta, lunta. Elokuva välitti täsmällisen täydellisesti sen, miltä tuntuu olla ihan täysin elossa, onnellinen. Tuli hyvä olo ja hillitön lumentuska.
Eilen Orionissa esitettiin Shanghai Express. Se oli sellainen kuin 30-luvun alkupuolen elokuvien kuuluu ollakin: mustavalkoinen, hämmästyttävän modernisti kuvattu, karrikoitujen henkilöhahmojen ryydittämä ja tunnetiloissaan selkeä.
Tänään, sadepäivän kunniaksi, katsottiin päivänäytöksessä toinen elokuva, jonka pääosassa oli juna: Sin nombre. Kumisaappaat osoittautuivat jälleen kerran karkeaksi liioitteluksi, kun kotimatka taittui pitkin aurinkoista Aleksanterinkatua.
Aivan täyttä legendaa viikonlopun syysmyrsky ei kuitenkaan ole ollut. Sateen rummuttaessa ikkunaa on ollut hyvä hetki kääriytyä Geneve-viltin lämpöön, juoda suuria kupillisia inkiväärillä maustettua teetä, kuunnella Iron & Winea ja lukea kaikessa rauhassa.
Juha Itkosen Kohti palautti mieleen, miten mukavaa on silloin tällöin lukea vauhdilla pitkä, juonellinen romaani, uppoutua tarinaan, karata hetkeksi kaikesta siitä, mitä oma elämä on. Mukavaa ja hyvää tekevää, vaikken kaipaakaan tästä elämästä karkumatkalle, en juuri nyt, kun Suomen syksyssä on niin paljon hyvää edessäpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti