Tällä viikolla sain tiedon yhdestä tärkeästä päätöksestä. Kunhan ensi viikolla tulee toinen, näköalat alkanevat selkiintyä. Yhden mahdollisen tulevaisuuden hahmottuminen on yhtä aikaa turvallista ja pelottavaa - varsinkin, kun visio tuntuu sellaiselta, jonka haluan toteuttaa.
Keskiviikkona aurinko laski Helsingissä klo 19.17. Otimme astronomisen syksyn vastaan kaakaolla, suklaalla ja kynttilöillä varustautuneina. Myöhemmin illalla Kuha taisteli Semifinalissa fiktiota vastaan. Torstai-iltana aurinkoisessa Otaniemessä pelattiin krokettia. Perjantaina syötiin kattilallinen keittoa ja kaksi pellillistä leipiä isoista ja pienistä asioista keskustellen.
Lauantaina Megapolikseen meno ei jäänyt pelkäksi puheeksi, kuten niin monena vuonna aiemmin. Kuuntelimme siskon kanssa hetken verran onnellisen kaupungin visionäärien kokemuksia sissiviljelystä urbaanissa ympäristössä. En tiedä uskonko monenkaan helsinkiläisen kasvattavan jatkossa perunoitaan kerrostalon sisäpihalla, mutta kyynistymättömien ihmisten kuuntelemisesta tuli joka tapauksessa hyvä olo.
Pablo on saapunut Suomeen. Kävin tänään tapaamassa häntä ja taidettaan "omalla vastuulla, hurmion riskillä, mutta ennen kaikkea, terveydeksi". Ateneumissa oli sunnuntaiksi oudon hiljaista. Toivottavasti ihmiset pian oivaltavat, etteivät suurnäyttelyn erikoisjärjestelyt tarkoita, ettei museoon voisi mennä. Siellä odottaa eheä muttei kovin mielikuvituksellinen näyttely. Joukossa oli silti joitakin teoksia, joiden eteen jäin ja katsoin pidempään, kuraattorin ohjetta noudattaen.
Tämä onnellinen kaupunki on näinä päivinä ollut täynnä rakkautta ja anarkiaa. Eilen nautin palan siitä elokuvateatterin uumenissa katsomalla New York City Girls -dokumentin. Kerrankin kävi niin, että luovia unelmiaan toteuttavista ihmisistä kertovan elokuvan jälkeen ei tehnyt mieli tehdä radikaalia elämänmuutosta, muuttaa jonnekin tai ryhtyä maalariksi. Se on ehkä varmin mahdollinen tae siitä, että olen juuri nyt minulle jotenkin oikeantuntuisella raiteella.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Rakkautta ja anarkiaa onnellisessa kaupungissa
Tunnisteet:
ateneum,
kuha,
megapolis,
otaniemi,
picasso,
rakkautta ja anarkiaa,
sunnitelmat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti