Sunnuntai

Minulla on pienestä asti ollut taipumus ahdistua sunnuntaista. Arki kolkuttaa ovella liian varhain. Avaaminen pelottaa, yleensä ihan turhaan. Samalla sunnuntaissa on potentiaalia viikon nautinnollisimmaksi päiväksi. Tästä ilmeisestä ristiriidasta johtuen olen alkanut harjoitella sunnuntain viettämistä.

Tämä on vaikeaa, sillä sunnuntaista tulee helposti viikon rästityöpäivä. Silloin paikataan arkipäivien lusmuiluja, ettei uutta viikkoa joutuisi aloittamaan pakkasen puolelta. Jos voi valita, kannattaa tehdä kotitöitä. Konkreettinen jälki palkitsee. Jos jaksaa tarttua varsinaisiin töihin, on oltava itsestään ylpeä. Jos saa vielä tulostakin aikaan, on riemuittava. Joskus sunnuntaina on ihana opiskella. Sähköpostia ei tulvi, Skype on kerrankin hiljainen. Kukaan ei juuri tänään odota minun reagoivan mihinkään - työrauha!

Onnistuneen sunnuntain viettämisessä tärkeintä on asettaa tavoitteet riittävän matalalle. Korjaan, on tärkeintä olla asettamatta tavoitteita. Pukeutuminen on ahkeruutta, sängyn petaaminen sankaruutta. On osattava nauttia tunteesta, joka syntyy, kun mielessä on lukuisia ajatuksia parhaasta tavasta viettää päivä ja jättää niistä jokaisen toteuttamatta. Toistaiseksi. Pysyy kerrankin kotona, ei lupaa tavata ketään missään juuri nyt.

Aamu alkaa asettamalla Last.fm soittamaan Sibeliuksen kaltaisia artisteja. Vetäytyminen takaisin sänkyyn, teekupin ja lehtipinon kanssa. Viikon (tai vuoden) mittaan kertyneitä lehtiä ei tarvitse jaksaa lukea kaikkia, eikä kokonaan. Talouselämän äärellä saa ottaa torkut, jos siltä tuntuu. Mediakritiikkiä on mukava harjoittaa untuvapeiton lämpimässä suojassa.

Sanomalehtien kanssa iterointi on parasta: kiinnostavat artikkelit voi seuloa talteen arkisten uutisointien seasta myöhempiä aikoja varten. Iteroitujen pinon lukeminen ja mahdollisten toimenpiteitten suunnittelu on nimittäin erityisen palkitsevaa ja inspiroivaa: Tästä eteenpäin taittelenkin biojätepussini näin! Tuohon näyttelyyn menen ensi viikonloppuna, jos muistan. Tämä kirja täytyy merkitä luettavien listalle. Ja kyllä minä vielä joskus lähden junalla Siperian halki Kiinaan.

Uudenmaankadun galleriat, merenrantaa mukailevat lenkkipolut ja elokuvateatterit voivat odottaa. Iltapäivään mennessä olen yleensä saanut sunnuntain rauhasta jo tarpeekseni. Pikottaa. Silloin voi lähteä liikkeelle, mieluiten ilman liian selkeitä päämääriä. Sunnuntaikävely kannattaa tehdä kuin turistina omassa kaupungissaan: uteliaana, silmät auki, hieman harhaillen. Syödäkin täytyy ja, jos vain voi, istua isossa sohvassa.

Ideaalityypin sunnuntai osuu kuitenkin kohdalle valitettavan harvoin. Jos haluaa pelata varman päälle ja onnistua ainakin jossain sunnuntaina, voi aloittaa sen kilvoittelemalla aamuyöllä postimiehen kanssa. Kumpi ehtii ensin kotiin, asukas vai Hesari? Jos voittaa kilvan, voi olla itsestään ylpeä. Jos Hesari ehtii ensin, kannattaa silti olla tyytyväinen. Ei tässä vielä niin vanhoja ja väsyneitä ollakaan.