keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Jokaisessa toukokuun sateessa

Tulin takaisin ja valmistuin.

Publiikki ei sykähdyttänyt, mutta Michelin-ruoka oli hyvää. Nyt on pyy pivossa ja pian myös Porvoo-maalaus kehyksissä. Näillä eväillä uskaltaa lähteä Espooseen töihin.

Eilen piti palata Suomeen, vaikka olisi tien päälle voinut jäädäkin - lähteä rokkijunalla Faroon tai TAPilla Madeiralle. Baskimaassa oli jotakin taianomaista ja jotain ihan valtavan arkista. Luulen, että siellä vietetyt päivät jollain oudolla tavalla olivat tämän kesän Lapin-matka. Portugalissa elettiin satumaista staattuseloa: paljon puhetta, paljon naurua, paljon ihastunutta huokailua. Miten elämä voikin olla ihanaa!

Pohjoisessa nautittiin vieraanvaraisuudesta, pulistiin liian monella kielellä yhtä aikaa ja oltiin aina vaan samalla sivulla. Syötiin kodeissa illallisia ja aamiaisia, maisteltiin viiniä Portossa ja kastuttiin jokaisessa toukokuun sateessa. Kansainvälinen elämä on tällaisten jälleennäkemisten varassa, toistaiseksi vahvoissa kantimissa. Ja koska elämässä on aina hyvä ajatella "yhdet liikennevalot pidemmälle", mietitään jo nyt, missä ja milloin seuraavaksi kokoonnutaan.

Kotiinpaluu tuntui tervetulleelta, sillä loputtomiin ei voi lomailla. Pikkuhiljaa ajatukset suuntautuvat jo töihin, tulevaan. Tauko on ollut riittävän pitkä, kun toimistolle meno alkaa vaikuttaa jollain tavalla houkuttelevaltakin ajatukselta. Lähikuukausien suunnitelmat ovat ehkä pelottavankin epäselvät, mutta pitkän tähtäimen tavoitteet riittävän kirkkaat arjessa eteenpäin luovimiseksi.

Parasta on se, miten olen taas täynnä ideoita. Ruokakaupassa tulee mieleen enemmän kuin yksi ateriavaihtoehto, tekee mieli kokeilla uutta. Yöpöydällä on sekava joukko kirjoja, joita ei ole pakko lukea järjestelmällisesti yhtä kerrallaan. Ainejärjestölehdistä tarttuu sama syke kuin niin usein ennenkin. Elämänmuutosväsymys on hetkeksi poissa.

Elämällä tuntuu olevan suunta ja tarkoitus, ehkä jopa useita. Varmoja vastauksia tai lopullista selvyyttä kaikesta minulla ei ole, mutta tällä erää riittää hyvin varmuus siitä, että tätä elämää voi elää ilolla ja innolla.

Ei kommentteja: