Puhtaassa kodissa, lomalla

Hassua mutta totta: puhdas koti tuntuu paremmalta kuin valmis gradu. Parasta on tietysti saada molemmat ja kaupan päälle kunnon loma.

Nämä vapaat päivät tulevat tarpeeseen. Joskus on tärkeää lukea pinoon kertyneet lehdet, siivota kirjoituspöytää ja yrittää taas muistaa, miten ollaan aloillaan. Viikko sitten olin väsyneempi kuin kai vuosiin. Annoin itselleni luvan olla väsynyt, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

On ilo tehdä asioita ilman päämääriä, antaa uteliaisuuden ajaa outoihin tilanteisiin. Voin taas mennä paikkoihin, joista en tiedä mitään enkä tunne ketään. Yksi sellainen oli väittelyfinaali viime viikon lauantaina. Samana päivänä olin auttamassa vielä yhdessä poismuutossa Dommalta, ehkä viimeisessä tältä erää.

Muutamaa päivää myöhemmin kauan odotettu vappu tuli, samanlaisena hassuna hullunmyllynä kuin aina ennenkin. Tänä vuonna kaikessa oli kuitenkin jäähyväistenmaku. Luulen, että tämä oli viimeinen haalarivappuni. Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, sen varmempi olen siitä, että nyt on oikea hetki valmistua Valtsikasta. Samalla on aika päästää irti Dommasta, ylioppilaskuntatoiminnastakin pikkuhiljaa. On haikeaa jättää nämä vuodet taakseen. Samalla se on välttämätöntä, sillä muuten tilalle ei mahdu mitään kaikesta siitä uudesta, mikä odottaa ja minkä haluan elää todeksi.

Näinä aikoina keskusteluissa vilisevät uudet firman puhelinnumerot, käyntikortit, työmatkojen ihanuus ja kurjuus, kehityskeskustelut ja urasuunnitelmat. Tavallaan on vain hauskaa, että ollaan jälleen kerran uuden edessä. Vuodet tiedekunnassa ovat ajaneet asiansa: vaikka tämä hullu ja ihana vuosikurssi hajaantuisi kaikille mahdollisille työelämän sektoreille, viiteryhmä on ja pysyy vierellä. Tämän tiedon tukemana on turvallista mennä eteenpäin, vaikka välillä pelottaakin.

Juuri nyt olen kuitenkin kaikkein onnellisin siitä, että elämässä on lauantaiaamuja, jolloin siskon soittaessa lähtemään parin tunnin päästä mökille voi vastata myöntävästi, sekä siitä, että on myös sunnuntai-iltoja, joina "viikonloppu" on vasta aluillaan. En äkkiseltään muista, koska viimeksi olisin ollut näin rauhallinen ja samalla täynnä energiaa.