Viikonloppu

Kesän ensimmäinen työviikko oli kevyempi kuin vuosi sitten muttei helppo kuitenkaan. Tutulle työpaikalle paluun problematiikka on sama kuin kotimaahan palaamisessa: kovin helposti unohtaa olevansa uudessa alussa, kun kehykset ovat tutut.

Päivä päivältä ajatukset ovat kuitenkin alkaneet kirkastua ja kohdistua töihin tässä ja nyt. Toki mieli välillä väistämättä karkailee jonnekin pitkän tai ainakin keskipitkän aikavälin suunnitelmiin. Ei kuitenkaan pitäisi ajatella liikaa eikä liian pitkälle. Haluan pitää mahdollisuuksien horisontin avoimena vielä vähän pidempään.

Se on sentään selvää, että juuri nyt käsillä on kiinnostavia kuukausia. Kun esimies kehottaa ratkomaan isoja ongelmia, on uskallettava yrittää. Tuhkasta nouseminen ja uusille poluille suuntaaminen ei kuitenkaan ikinä ole pelkkää riemua. On yhtä aikaa siedettävä ja vältettävä harhailua.

Aluillaan on ensimmäinen Viikonloppu pitkään aikaan. Lauantain ja sunnuntain merkitys muuttuu, kun arkipäivät on korvamerkitty toimistotyölle. Niiden arvo nousee uusiin kertaluokkiin. Tuntuu hemmottelulta herätä vasta yhdeksältä.

Ovat nämä kesäviikonloput oikeastikin ihania. Ymmärtää taas istua merenrannassa syömässä jäätelöä ja lukea kotiin kasautuneiden sanomalehtien kulttuurisivuja. Jo perjantaina, ei vasta sunnuntaina. Huomisen teemoja ovat piknik, samba ja James Bond.