Eilen hieman yllättäen, tein ihanan lokoisan viikonlopun päätteeksi ison, onnelliseksi tekevän päätöksen: varmistin tulevalla talvelle asianmukaista laskuaikaa.
Aivan helpolla päätös ei syntynyt. Analysoin elämänfilosofiaani ja pankkitilini saldoa. Totesin, että jälkimmäisen puolesta ei ole täysin mahdotonta lähteä, mutta ensimmäisen kannalta olisi kestämätöntä jättää lähtemättä. Epäröin, vaikka tiesin -kerrankin todella tiesin- että tämä on yksi niistä jutuista, joita oikeasti haluan.
Kyselin. "Kun on nuori ja haluaa, pitää liikkua", pian 60-vuotias isäni ohjeisti. Kaveri, jonka kanssa pohdin lähtemisen mahdollisuutta sanoi, että "ei se ole vastuutonta. ollenkaan. pitää tehdä sellaisia asioita, mistä nauttii". Kaikki, joilta kysyin, vastasivat oikein: Mene, mene, elämä on vain nyt.
Ja niin minäkin uskalsin lopulta vastata myöntävästi. Nyt jokainen syyshajoamislause on nujerrettavissa pitkän tähtäimen ilolla. Alkoipa virke miten vain, sen päättäminen lisäyksellä "...mutta helmikuussa lähden Hokkaidolle" pelastaa paljon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti