Kahta puolta kirjekuorta

Kirjoitin suuren kirjekuoren kahdelle puolelle elämästäni.

Ensimmäiselle selkämykselle listasin niitä asioita, joista pidän, jotka tekevät minut onnelliseksi ja jotka kiinnostavat minua - hyviä juttuja. Paperin pinta täyttyi nopeasti ja helposti: isoista ja pienistä asioista, abstrakteista ja konkreettisista. Katselin kirjoittamaani listaa. Suurin osa siihen sisältyvistä jutuista sisältyy myös elämääni. Hyvin harva listalla keskeiseltä näyttävä asia on kokonaan toteuttamatta, saati sitten tavoittamattomissa. Toki joitain asioita toivoisi aina tekevänsä enemmän tai useammin. Suurin miinus on ehkä se, etten ole vieläkään aloittanut kitaransoittoa ja venäjän opiskelua, vaikka olen halunnut jo pitkään.

Käänsin kuoren ympäri ja ryhdyin kirjaamaan asioita, joista en pidä, jotka kaihertavat ja ahdistavat. Se oli paljon vaikeampaa. Keksin nopeasti muutan abstraktin pääpointin: Liian vähän tuoreita ideoita, liian vähän intoilua, liian solmussa, liian huolissaan, liian kiire. Sen jälkeen tuli vaikeampaa. Kun kirjoitin pieniä asioita, huomasin heti, etteivät ne oikeasti kuuluneet listalle. Monet asioista olisin itse asiassa voinut kirjoittaa kääntöpuolelle - nämäkin olivat itse valitsemiani juttuja, joista en halua luopua.

Nopean kokonaisarvion mukaan, kaikesta tälläkin viikolla koetusta hajotuksesta huolimatta, en loppupeleissä oikeasti halua muuttaa elämästäni oikein mitään. Ensimmäiselle puolelle olin kirjoittanut yhtäältä hitauden ja kiireettömyyden, mutta toisaalta niiden vastapainoksi sykkeen ja vauhdin - ilman niitä elämä on valjua. Kääntöpuolella samat muotoutuivat hitaudesta turhautumiseksi ja liian kovasta vauhdista väsymiseksi.

Todellinen haaste on, kuten totuttua, löytää tasapaino.