lauantai 6. joulukuuta 2008

Mädäntynyt Kuha ja muita pieniä iloja

Joulukalenterin kolmannesta luukusta paljastui Mädäntynyt Kuha. Viimeistään sen nähdessäni tajusin, että aivan mitä tahansa voi tapahtua.

Maanantaina seikkailin kolmella kampuksella. Porthaniassa luennoitiin kulttuurista, T-talolla visioitiin mobiilin sosiaalisen median lähitulevaisuutta takkatulen äärellä. Päivän päätteeksi seikkailin Meilahden uuteen liikuntakeskukseen - takapihan kautta, uusia lenkkipolkuja löytäen. On hassua, miten läheltä kotia löytyy paikkoja, joissa ei ole koskaan käynyt, vaikka on kulkenut niiden ympäri vuosia.

Tiistai-iltana olin pianokonsertissa, palkintona syksyisestä puurtamisesta matematiikan parissa. Olin etukäteen huolissani, osaisinko vielä olla paikallani ja keskittyä nauttimaan pelkillä korvillani, mutta se kävikin helposti, yrittämättä. Seuraavana päivänä lauloin joululauluja sairaalassa ja tunsin tekeväni jotain oikeasti merkityksellistä. Fiilis on mielettömän hieno, kun näkee levottoman rauhoittuvan ja valon syttyvän vanhoihin silmiin.

On ollut vielä paljon muutakin - onneksi, vaikka tuntuu, että olen lähinnä lorvaillut verkossa. Statuksen pikkujouluja edeltäneessä iltapäiväkerhossa leikittiin valasta. Yksi meni palmun alle henkiseen Brasiliaan kaamosta karkuun. Ilta oli täynnä rakkaita ihmisiä, ruokaa, halauksia ja naurua - koti. Eilen näin parin kuukauden tauon jälkeen mentoriani, kuljin ympäri lumetonta pääkaupunkiseutua kainalossani kaksi pulkkaa ja aloitin sitten viikonlopun viettämällä hauskan illan OUBSilla.

Lauantain kunniaksi olen myöhästynyt ratikoista surematta, hoitanut kotona kuntoon yhden kuukausiksi ritkumaan jääneen asian ja riemuinnut auringonsäteistä. Eettisillä joulumarkkinoilla sen sijaan oli niin paljon roinaa, markkinahumua ja toisistaan piittaamatta ympäriinsä tungeksivia ihmisiä, että äänestin hyvin nopeasti jaloillani. Itsenäisyyspäivän iloksi löytyy hauskempaakin hulinaa. Dixi.

Ei kommentteja: