Uskalla pysähtyä

"Ajatteleminen on seikkailu - ja leikki. Ajatteleva ihminen on leikki-ikäinen elämänsä loppuun saakka."

Tämä lause on yksi niistä, joiden takia pidin hiljattain lukemastani Arkiähky-kirjasta. Kirjan jokseenkin ärsyttävästä kirjoitustyylistä huolimatta sen lukeminen voitti vesisateen katselun bussimatka-aktiviteettina (aktiviteettia kaipaamattomia suosittelen lukemaan vain sivut 130-131). Tätä kirjauutukaista lukiessa piti ajatella sitäkin, mihin mustaan aukkoon omaa arvokasta arkeani katoaa. On aika harjoitella taas taikasanaa "ei", jotta olisi jatkossakin aikaa sanoa kyllä oikeissa paikoissa.

Toinen aikalaisdiagnostinen lukukokemus oli Mannermaan Jokuveli, jonka sain sattumalta (vihdoin) käsiini. Kirja oli iloinen yllätys, sillä se sisälsi valtavan paljon enemmän kuin ne kapeat viittaukset, joista sen nimi oli tullut tutuksi: Miksi esimerkiksi puhutaan uudesta ja luovasta taloudesta muttei koskaan uudesta tai luovasta politiikasta? Ja minkälaiseksi meidän pitäisi yhteiskunta kehittää, jotta jokainen voisi sanoa "Tämä on myös minun yhteiskuntani"?

Ripustin viime viikolla työpöytäni yläpuolelle lapun, jossa on kehotus "Uskalla pysähtyä ajattelemaan". Se on siinä näkökenttäni laidalla ihan vain varmuuden vuoksi, muistutukseksi. Enhän tietenkään halua, että leikki-ikä loppuu ennen aikojaan. Viime päivinä olen kuitenkin pysähtynyt enimmäkseen viihtymään: Lauantaina löydettiin Postin jakelupeli. Sunnuntaina kotimatka brunssilta kesti noin kuusi tuntia. Maanantaina syötiin fondueta ja oltiin ihan kuin Genevessä konsanaan. Lukukausi on kuitenkin paketissa vasta kahden tentin päästä.

Onneksi kohta on joululoma - ihan oikea loma, jolle ei lähde mukaan yhtäkään työpaperia eikä ainoatakaan tenttikirjaa. Sitten saa rentoutua ilman ihmeempiä perusteluja.