sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Slow November

Hitaus on tullut muotiin. Vihdoinkin.

Slow foodista on kuultu jo kauan sitten, mutta nyt puhutaan myös hitaasta blogaamisesta. Taas yksi kansanliike, johon olen tietämättäni kuulunut jo jonkin aikaa. En pidä mikroblogausta ollenkaan huonona ilmiönä, pikemminkin päinvastoin. On hyvä, että arjen pieniä merkityksellisiä hetkiä voi kirjata muistiin ja jakaa toisten kanssa. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse tapahtua reaaliajassa. Tarvittua vastalääkettä tarjoaa dawdlr.

Hidastaminen voi tehdä hyvää muullekin kuin blogaamiselle. Marraskuu loppui eilen. Tänä vuonna otin sen tietoisesti ja suosiolla vähän hitaammin. Ja kaikki meni paremmin.

Tein vähemmän, vaadin itseltäni vähemmän. Pakotin itseäni vähemmän, suoritin vähemmän. Hienoa ja herättelevää on, että näin toimittuani tunnen saaneeni aikaan enemmän, ainakin tarpeeksi.

Jos väsytti, tein vain välttämättömät asiat. Luokittelin vähemmän asioita välttämättömiksi. Nukuin päiväunia, vietin epäaktiivisia iltoja kotona. Käperryin sohvalle, siskon luona, Olkkarilla, missä milloinkin.

Mutta etsin myös aktiivisesti intoa ja iloa. Pidin tanssitunneista kiinni. Luin enemmän, kirjoitin enemmän. Kävin Talvisirkuksessa, teatterissa, eduskunnassa ja kehitysmaatutkimuksen luennoilla. Menin vuosijuhliin ja Sosiaalipsykologian päiville. Aktiivisesti etsimättä löysin intoa ja iloa liittymällä kollektiiviin.

Aamulla metrolle kävellessäni huomasin olevan yhtä harmaata ja valotonta kuin vuosi sitten. Muistin, miltä silloin tuntui. En kuitenkaan tuntenut samalla tavalla, ei tullut mieleenikään harkita lähtöä lentokentälle vain päästäkseni pois.

Ei kommentteja: