Liikkeellä marraskuussa

"Huomaan usein aloittavani keskeltä. En myöskään rakasta päämäärää. Oivallus on työn takana, ei työn edessä."

Näin lukee Tommi Kitin riffin flyerissa. Olen vähän samanlainen: pidän päämääristä mutten rakasta niitä. Liikkeellä Marraskuussa vei minut tänään itään, kihelmöivän 90-lukulaiselle pienelle seikkailulle ostoskeskukseen ja häikäisevän tanssin äärelle. Liikkeellä olin tosin ensimmäisen kerran jo ennen auringonnousua, lenkkipolulla merenrannassa.

Opiskeluprojektit saattavat tulla aloitetuiksi alusta, mutta huomaan usein löytäväni itseni niiden keskeltä - innoissani. Syksyn suurin yllätys on ollut varmaankin se, miten hauskaa pienten kurssien opiskelu on tauon jälkeen. Toisaalta siinä ei ole mitään yllättävää, että on helppo investoida sellaisiin asioihin, joista ei tarvitse ottaa suorituspaineita. Töihin on välillä vaikea suhtautua samalla tavoin - vakavasti leikitellen.

Tärkeintä on kuitenkin se, että marraskuun puolivälin lähestyessä olen täynnä intoa. On lopulta aivan turha miettiä, ovatko syyt siihen oikeita ja loogisia. Kunhan iloista energiaa virtaa edes jostakin, sen turvin jaksaa kyllä hoitaa kaiken tarvittavan.

Iltojen pimetessä on paras pitää mielessä myös se, että kalenterista on luvallista varata tyhjiä iltoja. Ne voi hyvällä omatunnolla viettää kotona, aloillaan, tuottamatta - ellei sitten kuitenkin keksi jotain, minkä takia haluaa olla liikkeellä marraskuussa.