Marraskuussa pitää vetää sosiaalinen verkosto tavallistakin tiuhemmalle ja muistaa antaa hyville asioille mahdollisuus tapahtua. Joskus voi olla tarpeen nukkua päivä ja juhlia kaksi.
Torstaina istuin aamupäivän eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Tietoyhteiskunta-akatemiassa kuuntelemassa esityksiä sosiaalisesta mediasta ja asettelemassa ajatuksiani suurempiin raameihin. Välillä on tarpeen mennä outoihin paikkoihin ja katsoa eri suunnasta sitä, minkä parissa puurtaessa arki kuluu. Tavallaan juuri tästä oli kyse myös Infoähkyssä.
Ollakseni ahdistumatta marraskuun harmaudesta olen lukenut kirjoja, joihin palaan aina uudelleen. Csikszentmihalyin Good Business inspiroi tänäkin syksynä varmistumaan, että olen järjestänyt elämäni oikein. Ja sitten on tietysti Loen Supernaiivi, joka vielä hiirenkorville luettunakin auttaa joka kerta.
Erityisen hyvä mieli tuli kuitenkin siitä, kun sain yllättäen kiitosta vanhasta vaihtoblogistani. Panopticoniin on kirjoitettu merkittävä pala elämääni ja paljon minua itseänikin. Kun joku sanoo pitävänsä siitä, se on melkein kuin sanoisi pitävänsä minusta. Lisäksi kirjoittaminen on siinä mielessä synonyymista olemassaololle, etten loppujen lopuksi halua siinäkään olevan kyse vain minusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti