Aurinkoinen syksy

Lokakuu on selätetty 6-0.

Perheessämme suositun viherkasviteorian mukaan ihminen ei lopulta ole kovin paljon viherkasvia komplisempi olento: kaikki on hyvin, kunhan vain valoa ja ravintoa riittää. Sää vaikuttaa mielialaan. Aurinkoisina päivinä on helppo olla hyvällä tuulella, harmaudessa hankalampi.

Tänä syksynä olen kuitenkin tajunnut, että vaikutus kulkee kahteen suuntaan. Mieliala vaikuttaa siihen, miten säätä havannoi ja miten sen muistaa. Viime syksy on mielikuvissani pelkkää harmautta ja pimeää, vaikka kai silloinkin joinain päivinä oli kirkasta ja kaunista, hetken verran.

Nyt päättyneistä syys- ja lokakuusta sen sijaan muistan melkein pelkkää paistetta. Vaikka tiedänhän minä, että on satanut usein ja kovaa. Jälkeenpäin tulen kuitenkin puhumaan tästä syksystä (tai ainakin sen alkupuoliskosta) aurinkoisena aikana.

Elämä on pyörinyt sellaisen ovaalin kehää, jonka keskipisteinä ovat opinnot ja työt. Sama jatkuu, joskin toivekuvissa hieman rauhoitetulla vauhdilla. Nyt on jo marraskuu ja on tapahtunut sama ihme kuin kaksi vuotta sitten Genevessä. Silloin ystävä totesi hämmästyneenä: "Oletko tajunnut, että on jo marraskuu ja me ei olla masentuneita?" En ollut tajunnut. Enkä kokematta uskoisi, että tällaista voi olla myös Suomen syksyssä.