Viime viikolla kaikkea tuntui olevan liikaa. Solmussa oli Excelin lisäksi hetkittäin myös mieli.
Nyt on paremmin. Kiire ei ole kadonnut minnekään, mutta olen päässyt takaisin deadline-aallon harjalle. Surffaan taas kotoisessa kaaoksessani päättäväisellä innolla sen sijaan, että pelkäisin jatkuvasti hukkuvani. Työmotivaatio on korkeammalla kuin pitkään aikaan. Hyvät uutiset ja selkeät tavoitteet auttavat uskomaan siihen, mitä on tekeillä. Kirjoitustöitä on tehty vuoron perään nauraen ja huokaillen. Matka tuskastumisesta oivallukseen voi olla yllättävän lyhyt - kumpaankin suuntaan.
Onneksi kiireisimpiinkin päiviin mahtuu pieniä hyviä epätyöasioita. Ne ovat tärkeitä: Tiistai-iltana hörpin sitruunasiirappia ja juttelin Lausanneen muuttaneen ystävän kanssa - puolitoista tuntia eli juuri sen verran, että ehdittiin käydä läpi tärkeimmät kuulumiset. Eilen kotiin tullessa lattialla odotti brasilialaista karkkia sisältävä kirje. Tavastialla soitti Regina. Tänään alumnineuvoston kokouksen jälkeen sisko kutsui itsensä syömään. Tällaisten verkostojen tukemana on helppo pärjätä.
Jos hyvin käy, huomenna tähän aikaan viikonloppu on jo alkanut. Se on pop.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti