Sitten kun

Heräsin tuntikausia aiemmin kuin oli tarkoitus. Herätessä harmitti hetken - univelat jäävät taas kuittaamatta. Oikeastaan on ihanaa olla hereillä nyt, kun on vielä aivan hiljaista. En ole laittanut edes musiikkia soimaan, ettei sunnuntaiaamun rauha rikkoontuisi.

Eilen syötiin hyvin ja keskusteltiin paljosta. Esimerkiksi siitä, paljonko on tarpeeksi, minkä verran on sopivasti ja mistä tietää mihin rajat kannattaisi vetää. Milloin on "sitten kun"? Viimeiseen yksi vastasi "nyt", toinen "sitten kun on liian myöhäistä". Luulen, että pohjimmiltaan molemmat tarkoittivat samaa.

Kaveri raportoi, että viikonloppu Genevessä on nostalgisen tuttu. Viestiä lukiessani tajusin, että niin ikävä kuin Sveitsiin välillä onkin, haluan elää täällä, nyt, tätä elämää. Se, että pian on aika pidentää vuokrasopimusta, joka kirjoitettaessa tuntui ylivoimaisen pitkältä, on valinta eikä vahinko. Kevätauringon paistaessa en kaipaa täältä minnekään.

Huomenna alkaa filosofian kurssi. Vaikka kaiken keskellä sen voisi jättää tuonnemmaksi, aloittaminen juuri nyt tuntuu hauskemmalta vaihtoehdolta. On innostavaa olla aivan alussa: "Philosophizing ultimately means nothing other than being a beginner."