Tutkimusmatka palmusaarelle

Viime päivät ovat olleet pitkiä, täynnä uusia kasvoja, nimiä ja tutkimuskohteita.

Jetlag on siivittänyt varhaisia aamuja esitystä valmistellen. Lounastauon lomaan on voinut pohjoismaisella tehokkuudella ujuttaa ripauksen rantaelämää: Jos on päässyt 50 metrin päähän aurinkoisesta valtamerenrannasta, olisi järjetöntä olla menemättä päätyyn asti. Vesi on naurettavan lämmintä, simpukan kuorien paljous Norjan rantoihin tottuneelle käsittämätön.

Yllättäen maanantaiaamun ihmispaljoudessa oli vastassa myös yhdet tutut kasvot. Se auttoi alkuun. Tänä aamuna vastassa olikin jo tuttu yleisö. Esiintymispaita selviytyi tehtävästään ongelmitta. Konferenssissa esiteltiin monia töitä, jotka linkittyvät omiini. Ehkä suurin oivallus on ollut huomata, etten ole tutkimustavoitteideni kanssa ollenkaan niin yksin kuin Suomessa joskus tuntuu.

Tämä akateeminen tutkimusmatka palmusaarelle on päättymäisillään. On aika lähteä seuraamaan omia jälkiä kotiin, sillä jollei palaa, ei voi lähteä uudelleen.