Kulttuuripaastoa ja kuuntelua

Helsingin kulttuuriviikot ovat täydessä vauhdissa, mutta minä vietän pientä kulttuuripaastoa.

Viime viikolla virikkeitä oli niin paljon, että nyt on pitänyt hengähtää hieman ja sulatella: Mustikkamaan kesäteatterissa koetussa Tunne-detoxissa oli luotettu vähän liikaa siihen, että meuhkaamalla kolme tuntia osutaan ihan varmasti vähän jossain vaiheessa. Kellariteatterin Muutoksen ajassa osuttiin paljon tarkemmin ja herkemmin - kirkkaalla ihmisluennalla, omissa ajatuksissa paljon pöyrineillä teemoilla ja teatteritaiteellisella kikkailulla, jonka määrä keikkui kutkuttavasti sopivan ja liiallisen rajalla. Torstainen Kuorojen kierros meinaa unohtua listasta, joka täyttyy ennen kaikkea Flowsta, johon tänä vuonna kompensaatioksi aiemmista missauksista pääsin paikalle koko viikonlopuksi.

Elämä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin kulttuurisia spektaakkeleja: Välillä parasta mahdollista on leipoa kakkupohjaa siskon keittiössä, jossa Suomen kansan sieluun katsotaan Googlen avustuksella tai lukea pinoon kertyneitä sanomalehtiä sellaisessa rauhassa, että ehtii kuulla omat ajatuksensa. Hyvää on myös syödä pohjasta tehty kakku mansikkamehun ja teekupillisten ryydittämänä ystävien kanssa ja miettiä syksystä parempi. Kun varautuu ajoissa, marraskuun tympeää pimeyttä ei tarvitse pelätä.

Jotenkin onnellista on sekin, kun huomaa työmatkalla aamuilman tuoksusta, että kesä on ehtinyt siihen pisteeseen, jota jotkut hätäisesti päätellen sanovat syksyksi. Ilmojen viilettyä uskaltauduin uimastadionille tällaisena aurinkoisena iltana. Nyt silmien ympärillä on uimalasien jäljiltä pandat, mutta mieli on valkoinen kuin puuterilumi Hokkaidolla kirkkaana aamuna dumpin jälkeen.