Paljon tai ei paljoakaan

Viime viikot elämä on ollut niin täynnä, ettei dokumentaatiolle ole löytynyt hetkiä. On tapahtunut paljon tai ei paljoakaan, näkökulmasta riippuen.

Oli viimeinen viikko Kiinaa: käytiin teekaupoilla, temppelissä ja pilvenpiirtäjän huipulla. Koettiin täydellinen auringonpimennys ja se hetki, kun valo tuli takaisin. Kuljeskeltiin katuja ilman suuria tavoitteita, törmättiin kiinnostaviin asioihin. Oli helppo ja hyvä olla. Mentiin lentokentälle hankalasti, jotta päästiin ajamaan magneettijunalla. Kotona vastassa olivat sisko ja elämän realiteetit.

On ollut paluu töihin täydellisistä lomatunnelmista, iltoja huvikumpuisilla pihoilla, kaoottisia hetkiä ja selkiintyviä näkymiä. Urbissa Extended Teenage Era räjäytti pankin niin monta kertaa ja niin monella tavalla, ettei sellaisen kokematta uskoisi olevan kahdessa tunnissa mahdollistakaan. A little bit of Kubismus, ja? World/Inferno Friendship Societyn Addicted to bad ideas: Peter Lorre's Twentieth Century -postpunkshowsta jää muistoksi vähintään musiikki.

Tämä viikonloppu oli ensimmäinen kokonainen Helsingissä sitten kesäkuun. Syötiin sushia, veneiltiin, katsottiin Almodovarin Särkyneet syleilyt Engelin kesäkinossa ja vietettiin 100-vuotisjuhlia. Eikä juuri tämän paremmin kai voisi olla.