Moni, minä itse mukaan luettuna, ehti ennen viikonlopun pääkaupunkimatkaa nauraa argumentaatiolleni: "Kun kerran on jo Kiinassa, olisi järjetöntä jättää käymättä Pekingissä."
Torstai-iltana kiskot sitten veivät pohjoiseen. Kaikki junat olivat tupaten täynnä, joten paikkalippuja ei saatu. Niinpä matka taittui keskellä aitoa elämää. Ympärillä pelattiin korttia ja syötiin purkkinuudeleita. Yksi teki ristipistotyötä, toinen katsoi elokuvaa kännykkänsä näytöltä. Me nukuimme penkkien alla kippurassa ja olimme lopulta onnellisia siitä, ettei lippujen kanssa käynyt niinkuin oli suunniteltu. Taas kerran maksamalla vähemmän pääsi kokemaan enemmän.
Pekingissä tavattiin heti kättelyssä kämppis kahden vuoden takaa, nyttemmin onnellinen kahden lapsen äiti. Oli ilo syödä taas saman pöydän ääressä ja käydä läpi omat ja yhteisten tuttujen kuulumiset.
Lauantaina herättiin varhain seuramatkalle. Kiinanmuurilla kiivettiin ylemmäs kuin opas ohjeisti. Nukuin vartiotornissa pienet päiväunet. Myöhemmin samana päivänä retki vei Ming-dynastian aikaiseen hautapalatsiin, jadenäyttelyyn, teetastingiin ja tiibetiläisiä oppeja noudattavaan jalkahierontaan. Oppaan komentojen noudattamisen vastapainoksi suuntasimme illalla nauttimaan vaihtoehtoisuudesta ja vapaudesta galleria-alueelle nimeltä 798. Punaviinipullon äärellä kirjoitettiin lista joistakin hyvistä asioista. Siitä tuli pitkä.
Sunnuntaina katsastettiin Kiellettyä kaupunkia. Turistipaljoudessa oli vaikea hahmottaa paikasta mitään muuta kuin sen valtavuus. Onneksi harhailimme ennen poistumista pienemmälle sivupihalle. Siellä oli hiljaista. Kun korvat saivat levähtää, kohteen kauneus alkoi avautua. Iltapäivä kului Pekingin pitkiä, tasaisia ja muurien varjostamia katuja taivaltaessa.
Paluumatkalla ensimmäisessä luokassa nautittiin mukavuudesta, joka seisomapaikkojen jälkeen tuntui ylenpalttiselta. Ylenpalttinen oli myös Shanghain kuumuus juna-asemalle astuessa. Kaupunki tuntui hassulla tavalla kotoisan tutulta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti