Shanghaissa on kuumaa ja kaoottista. On hassua olla maassa, jonka aakkosia ei osaa lukea ja jonka kulttuurin kanssa on suurimman osan ajasta aivan kassalla. Lautaselta voi löytyä siansorkkia tai läpikuultavia kananmunia. Internet toimii soveltuvin osin, mutta Facebook on tällä hetkellä blokattu.
Toissapäivänä kastuttiin kaatosateessa ja puhuttiin koulutuspolitiikasta punaviinin äärellä. Eilen harhailtiin kaupungin kaduilla ilman suuria päämääriä. Keskusteleva kuljeskelu on lempiasioitani elämässä, erityisesti silloin, kun matkan varrella pääsee nauttimaan täydellisyyttä hipovaa kaakaota ja hassuttelemaan kolikon osoittamasta suunnasta löytyvien patsaiden äärellä. Tänään harjoiteltiin taijia kiinalaisten opettajien johdolla. Iltapäivän luentojen jälkeen laulettiin karaokea aasialais-pohjoismaalaiseen tyyliin koko kurssin voimin.
Kaikessa irtonaisuudessaan päätös lähteä Kiinaan tuntuu tällä hetkellä olleen juuri oikea. Olen kaukana kotoa ja samalla kuin kotonani. On luksusta istua aivokarkkia tarjoilevilla luennoilla, jotka ravistelevat, antavat virikkeitä ja avaavat uusia ajatuskulkuja. Kurssi ja matka ovat vielä alkutekijöissään, mutta jo nyt maailma näyttää erilaiselta, paremmalta, kuin lähtiessä. Suurimman osan ajasta olen innoissani, tohkeissani ja avoin uudelle. Samalla yritän kuitenkin pitää mielessäni, että olen lomalla. Juuri nyt minun ei tarvitse pakottautua yhtään sen enempään kuin kullakin hetkellä hyvältä tuntuu.
Muutama päivä savusumuisessa suurkaupungissa on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa ajattelen jo innolla kaikenlaisia arkea parantavia asioita, joihin voin ryhtyä kotiutuessani. Lopulta tärkeää ei ole, aloitanko oikeasti niitä uusia urheilulajeja, käsitöitä, kirjoitusprojekteja tai reseptikokeiluja, joita nyt ajattelen. Oleellista on havahtua taas kerran huomaamaan, kuinka paljon onnellisen innostavia asioita edessäpäin voi olla - ja keskittyä samalla nauttimaan siitä, mitä on täällä, juuri nyt.
Toissapäivänä kastuttiin kaatosateessa ja puhuttiin koulutuspolitiikasta punaviinin äärellä. Eilen harhailtiin kaupungin kaduilla ilman suuria päämääriä. Keskusteleva kuljeskelu on lempiasioitani elämässä, erityisesti silloin, kun matkan varrella pääsee nauttimaan täydellisyyttä hipovaa kaakaota ja hassuttelemaan kolikon osoittamasta suunnasta löytyvien patsaiden äärellä. Tänään harjoiteltiin taijia kiinalaisten opettajien johdolla. Iltapäivän luentojen jälkeen laulettiin karaokea aasialais-pohjoismaalaiseen tyyliin koko kurssin voimin.
Kaikessa irtonaisuudessaan päätös lähteä Kiinaan tuntuu tällä hetkellä olleen juuri oikea. Olen kaukana kotoa ja samalla kuin kotonani. On luksusta istua aivokarkkia tarjoilevilla luennoilla, jotka ravistelevat, antavat virikkeitä ja avaavat uusia ajatuskulkuja. Kurssi ja matka ovat vielä alkutekijöissään, mutta jo nyt maailma näyttää erilaiselta, paremmalta, kuin lähtiessä. Suurimman osan ajasta olen innoissani, tohkeissani ja avoin uudelle. Samalla yritän kuitenkin pitää mielessäni, että olen lomalla. Juuri nyt minun ei tarvitse pakottautua yhtään sen enempään kuin kullakin hetkellä hyvältä tuntuu.
Muutama päivä savusumuisessa suurkaupungissa on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa ajattelen jo innolla kaikenlaisia arkea parantavia asioita, joihin voin ryhtyä kotiutuessani. Lopulta tärkeää ei ole, aloitanko oikeasti niitä uusia urheilulajeja, käsitöitä, kirjoitusprojekteja tai reseptikokeiluja, joita nyt ajattelen. Oleellista on havahtua taas kerran huomaamaan, kuinka paljon onnellisen innostavia asioita edessäpäin voi olla - ja keskittyä samalla nauttimaan siitä, mitä on täällä, juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti