Vapaatahtista vaeltelua

Viikonlopun ohjelmana oli uuei. Se on kiinalainen käsite, joka tarkoittaa kaiken tekemistä olemalla tekemättä mitään. Päätös korvata mahdollisuudet päiväretkeilyyn lähikaupungeissa vapaatahtisella oleskelulla Shanghaissa johti, kuten arvata saattaa, suureen ja iloiseen määrään toimintaa.

Perjantaina koulun jälkeen seikkailtiin vanhan kaupungin tavaramarkkinoilla ja haettiin tuntumaa paikalliseen neuvottelukulttuuriin. Kaveri tinkasi takin hinnasta niin suurella ilolla, että tuli lopulta myyjän ulosheittämäksi. Toinen löysi iltapuvun yläosan. Myöhemmin illallistettiin ravintolassa, jonka menut oli kirjoitettu vain kiinalaisin merkein. Kalaa saatiin piirtämällä, oluen tilaaminen sujui jo paikallisia sanoja viittomalla ryydittäen.

Lauantaina perehdyttiin ostoskulttuuriin feikkimarketissa. Ostin uudet punaiset tossut, aivan kuten Münchenistä aikoinaan. Tiede- ja teknologiamuseossa nähty 3D-elokuva eteni hämmentävän monella metatasolla, pitkin vaihtuvia vuoristoratoja. Pilvenpiirtäjäviidakossa vaeltamisen jälkeen illan iloksi löytyi sushia ja sakea ja satunnaisen taidenäyttelyn avajaiset satunnaisessa galleriassa. Myöhemmin reitin varrelle osui vielä tapaksia, Mao-kuvilla täytetty baari sekä sattumalta uudelleen se esteettinen suklaakahvila, jossa jo alkuviikolla käytiin. Toinenkaan kerta ei tuottanut pettymystä.

Kun ei ole yksin eikä kiireinen, voi eksyä kaikessa rauhassa - tai siis ajautua jonnekin muualle, kuin sinne, minne oli tavallaan ajatellut mennä. Juuri niin kävi sunnuntaina, eikä se haitannut yhtään. Kaupunkisuunnittelukeskuksessa oli esillä valtavia pienoismalleja ja kunnianhimoisia tulevaisuudenvisioita. Maailmannäyttelyn arvolupaus "Life will be better" kuulostaa naiivilta kaupungissa, jonka joissa virtaa kellanruskeaa vettä ja jonka taivas on aurinkoisinakin päivinä saasteista harmaa. Joskus kuitenkin toivoisi, että suomalaisessakin yhteiskunnassa päätettäisiin laittaa asiat kuntoon ensi vuoteen mennessä ja ryhdyttäisiin muutostöihin yhtä suurella energialla ja intensiteetillä kuin täällä. Shanghain joukkoliikenteen kehityssuunnitelmaa katsoessa surettaa tietää, että länsimetroa saadaan odotella vielä pitkään.

Ehkä parasta viikossa oli lopulta sunnuntai-iltainen paluu torstaina löydetylle galleriakadulle. Mogashan Lu'n varrella on mahtavia gallerioita ja sellaisia kahviloita, jotka tuntuvat keskieurooppalaisella tavalla kodilta. Juodessani sopivalla tavalla halvanmakuista viinilasillista tuolissa, johon voi käpertyä juuri oikein, olisin luullut olevani Berliinissä, ellen olisi tiennyt paremmin. Kerrankin oli kuitenkin helppo uskoa, ettei Berliinissä olisi voinut olla mukavampaa.