Viikonloppu oli täynnä kulttuuria ja ystäviä, ihanaa Helsinki-aikaa. Voisin hehkuttaa Taiteiden yön kirjastoautoa, Vanhan valtaajia, galleriakierroksen löydöksiä, Atlantin takaa lentäneitä vierailijoita ja Jörn Donnerin lyhyt elokuvaa Kino Engelissä. En kuitenkaan tee sitä nyt.
Sen sijaan, kaikesta taintumuksesta ja turhautumisesta huolimatta hehkutan töitä. Kolme viikkoa tarvitaan uudella työpaikalla alkuun pääsemiseen ja lähtöpisteen ymmärtämiseen. Kolmessa kuukaudessa kentästä tulee oma. Työmotivaatio on viime viikkoina noussut niihin korkeuksiin, joissa sen kuuluu olla. On kiire ja tukuittain ongelmia ratkottavana, mutta myös energiaa tarttua töihin ja saada asioita tapahtumaan.
Tänään muistin olevani juuri siinä työssä, johon olen halunnut. Projekti on monimutkainen, moniammatillinen, jonkin verran moniongelmainenkin - tästä johtuen hankala, mutta juuri samasta syystä kiehtova ja täynnä mahdollisuuksia. On edettävä pienin askelin ja suurin visioin, yhtä aikaa innolla ja maltilla.
Eilen ei kuitenkaan eletty espoolaista arkea, vaan tutkimusryhmämme vetäytyi Humaljärvelle keskustelemaan ja katsomaan hieman kauemmas - menneeseen ja tulevaan. Kollega kuvaili omaa vuottaan ryhmässä termillä "year of building". Samasta on ollut kyse minunkin kohdallani: gradun sijaan suurin saavutus on se, että olen kasvanut osaksi ryhmääni, tutkijaksi, vertaiseksi toisten joukkoon.
Omalla vuorollani puhuin suunnitelmieni seassa siitä, että työn merkityksen täytyy olla jotain enemmän kuin koleiden vimpaimien suunnittelua. Meidän tehtävämme on ratkoa ongelmia. Ja vaikka työpaikkani onkin tutkimuslaitos eikä kansalaisjärjestö, ratkaistavaksi on valittava sellaisia ongelmia, jotka ovat paitsi mielenkiintoisia, myös merkityksellisiä. Me voimme vaikuttaa yhteiskuntaan ympärillämme, osallistua keskusteluun, herättää keskustelua, tarjota ratkaisuja. Minä haluan, että me vaikutamme, osallistumme ja ratkaisemme.
Lisäksi haluan välttyä kyynisyydeltä ja apatialta. Tahdon uskoa siihen, mihin päiväni käytän - ja vakuuttaa siinä sivussa ihmiset ympärilläni yhteisen työmme merkityksestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti