Kertomassa ja kuuntelemassa

Tänään tapahtui kaksi merkittävää asiaa. Ne molemmat liittyvät kokemusten jakamiseen.

Ensimmäisessä tapauksessa minä olin se, joka kerroin: Valtsikan fukseille opiskelusta tiedekunnassa ja elämästä yliopistolla. Meitä oli nelihenkisessä paneelissa talous- ja sosiaalihistorioitsija, valtio-oppinut, kansantaloustieteilijä ja sosiaalipsykologi. Jokaisella oli erilainen tarina kerrottavana, eivätkä erot johtuneet vain pääaineista. Yllätin itseni nauttimalla satapäisen fuksilauman edessä keskustelemisesta. Melkein jokaisen kommenttini opetus oli, miten kannattaa olla aktiivinen, toteuttaa omia ideoitaan, osallistua, mennä ja tehdä. Toivottavasti ainakin joku vakuuttui, sillä uskon oikeasti, että juuri niin opiskeluvuosista voi tehdä parhaita mahdollisia.

Toisessa tapauksessa minä olin itse oppijan roolissa, tapaamassa mentoriani. Emme kuitenkaan ehtineet keskutella suunniteltuun tapaan. Joskus elämää ei voi ennakoida, ja välillä omat aikataulut on laitettava uusiksi itsestä riippumattomista syistä. Puolinaiseksi jäänyt vierailu ei ollut hukka-aikaa. Mentorini osoitti meidän elävän samassa paradigmassa todetessaan minulle tapaamisen lopuksi seuraavaa: "Tarinan opetus on se, että jos olet joskus sellaisessa tilanteessa, että voit auttaa jotain ihmistä, tee se."

Ohje on ilmeinen, ja sitten kuitenkaan ei. Tekee hyvää kuulla se välillä ääneen lausuttuna.