Vaihtui elokuuksi, ja elämä ottaa vauhtia.
Maanataiaamun harmaassa sateessa primitiivinen paniikki ja lamaannus meinasivat ottaa vallan. Tässäkö oli kesä? Vastahan lauantaina järvivesi oli vihdoin niin lämmintä, että uimaan teki mieli jäädä pulahtamista pidemmäksi ajaksi. Ei siis voi olla totta, että nuhjuinen syksy alkaa jo. Onko tällaista unista ahdistusta edessä seuraavat kahdeksan kuukautta? Hetken mietittyäni tajusin, että ei se nyt ihan niin mene. En päästä kesästä vielä irti, mutta lupaan itselleni, että kun syksy tulee, toivotan sen tervetulleeksi.
Työpaikalla on alkanut taas tapahtua. Viikon kuluttua käsillä on pitkään valmisteltu Bright, ja syksyn opetustiedot ovat alkaneet tihkua verkkoon. Samaan syssyyn on ryhdistettävä elämää yleisesti: etsittävä kalenterista aikaa urheilulle ja laitettava koti kuntoon. Eilen sain syksystä asti lattialla lojuneen kaiuttimen vihdoin paikoilleen. Johdon pidentäminen oli lopulta naurettavan pieni homma, mutta asian kuntoon saamisen aiheuttama tyytyväisyys suunnaton. Pienet arkiset voitot kannustavat eteenpäin.
Lyhyen muumihölkän ja saunan jälkeen maailma tuntuu vaihteeksi olevan ihan aidosti radallaan. Ihan pian tuhkasta saattaa nousta feeniks-lintu. En havittele suurta elämänmuutosta, vaan aion elää hyvin, ilolla ja kohtuudella.
tiistai 5. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti