Tervetuloa, syksy!

On syksy. Lupasin toivottaa sen tervetulleeksi ja niin myös teen.

On varmasti aivan liian aikaista hehkuttaa, miten paljon paremmalta syksy tuntuu nyt kuin vuosi sitten - marraskuuhun on matkaa, lokakuun harmaus etäällä, eivätkä kurssitkaan ole vielä aivan alkaneet.

Hehkutan kuitenkin, sillä positiiviseen fiilikseen on paras tarttua sen kerran, kun sitä on. Ja syitä hehkumiseen on monta:

Paluu infolle on alkanut - paluu, jota huomaan odottaneeni ja josta huomaan iloitsevani. On kivaa päästä koulun penkille, oppia jotain aivan uutta ja nähdä useammin ja useampia kiltalaisia. Edessä on epäilemättä holtiton määrä työtä, ehkä vähän hajoamistakin, mutta kaiken kaikkiaan lähtökohdat ovat nyt paljon paremmat kuin kolme vuotta sitten. Tiedän tällä yrityksellä paremmin sekä sen, mihin soppaan olen itseni pistämässä, että sen, miksi niin teen.

Huomenna aloitan viestinnän johdantokurssin, jolle olen yrittänyt ehtiä syksystä 2003. Kurssia ei enää luennoi Lefa, eikä luvassa taida olla muutenkaan ihan yhtä merkittävää elämystä kuin olisi voinut olla viisi vuotta sitten. Olen joka tapauksessa iloinen, että pääsen toteuttamaan yhden pitkäaikaisimmista akateemisista päähänpinttymistäni - vihdoin ja viimein, kiitos info-opintojen.

Myös töissä eletään tällä hetkellä sellaisessa sykkeessä, mistä sen stressaavuudesta huolimatta pidän. Ensi maanantaina launchataan OtaSizzle. On aika polkaista bileet käyntiin! Vaikka epävarmuustekijöitä riittää, olen innoissani. Tämä voi olla jonkin suuren alku. Ja vaikkei olisikaan, huomasin taas tänään, miten valtavasti olen jo nyt tämän projektin parissa kokenut ja oppinut. Jo se on hirveän arvokasta.

Elokuu teki kesästä kesän: löytyi viikonloppuja, jolloin ehdin kuljeskella Helsingissä, tehdä ja jättää tekemättä lempiasioitani. Samalla linjalla on yritettävä jatkaa myös nyt. Vaikka onkin vaikeaa jättää väliin sellaista, mistä on innoissaan, niinkin on osattava tehdä. Joskus vähemmän tekemällä saa enemmän.