Aikatauluakrobatiaa ja auringonpaistetta

"Pilvet hajoavat, aurinko tekee tehtävänsä."

Niin luki, ja todennäköisesti lukee vieläkin, lukiomme auditorion seinällä olevassa laatassa. Linnankosken sanat, joista olen aina pitänyt, tuntuvat jotenkin lohdullisilta tänään. Syysaurinko ja pieni määrä lepoa voi tehdä ihmeitä. Kyllä tämä tästä - ja jos sivuutetaan karmeat kotimaan uutiset ja muut omaa elämää suuremmat asiat, kaikki oikeastaan on jo hyvin.

Tällä viikolla kaupunki on täynnä Rakkautta ja Anarkiaa. Eilen nautin osani siitä elokuvateatterissa. Helvetica oli hauska, upea, inspiroiva, jotenkin uskomaton. "Do you have any questions? Well, of course not." Katsomisen heikkous oli siinä, että sen jälkeen mietin pitkästä aikaa otsa rypyssä, miksi en ole Sveitsissä ja miksi en elä typografiasta. Teenkö todella elämälläni sitä, mitä ihan ihan ihan oikeasti haluan?

Yllä mainittuihin kysymyksiin ei pitäisi yrittää vastata väsyneenä ja kipeänä, pitkän, raskaan päivän päätteeksi. Silloin ei tee oikeutta itselleen, valinnoilleen eikä ympäristölleen. Tänään olen taipuvainen vastaamaan myöntävästi. Täällä on juuri nyt meneillään paljon hyvää.

Aikatauluakrobatiaa uskaltaa harjoittaa, kun turvana on aivan uskomattoman ihana sosiaalinen verkko. Ei kai voi olla mitään hätää, kun ympärilläni ovat kaikki nämä mielettömät tyypit? Lokakuun lähetessä on silti kriittisen tärkeää vahtia, että kalenterissa on myös suvantokohtia. Jos niitä ei löydy, on raivattava tilaa. Se tarkoittaa välillä oikeasti kivojen ja tekemisenarvoisten asioiden väliin jättämistä: niiden lykkäämistä myöhemmäksi tai unohtamista kokonaan. Sellainen tuntuu kurjalta, mutta ilman karsintaa on vaarassa kadottaa ilon ihan kaikesta. Sitä en halua.

Suomen syksyssä on helppo hävittää suunta ja nähdä asiat huonossa valossa. Nyt on oltava tarkkana, sillä lokakuu vaanii jo.