Stressipupuilua ja aivokarkkia

Innon ja onnen sekaan sujahtaa helposti stressipupuilua.

Viikonloppu oli täynnä pieniä hyviä asioita: lettukestit entisten naapureiden kanssa, ilotulitusten katselua Tokoinrannassa, risteily m/s Runebergilla kotiin Porvooseen, pyöräilyä, leffaa, lenkkeilyä ja voittoisa Vaahteraliigan välieräpeli. Mutta olen nukkunut taas kuin Napoleon, mikä hyvin nopeasti vie ilon kaikesta.

Nyt OtaSizzle on kuitenkin lanseerattu. Kurssit starttaavat yksi kerrallaan, keskiviikkona kokoontuu yksityisyysklubi ja artikkelin työstö edistyy sekin osapuilleen aikataulussa. Hätätilan julistamiseen ei ole sittenkään aihetta. Kaikki kyllä järjestyy ja hoituu - ajallaan, vähä vähältä. On syytä tasoittaa verenpainetta ja painella sitten täyttä vauhtia eteenpäin.

Päivän päätteeksi suuntasin tänään Dipoliin Rajaton Tietojenkäsittelytiede -päivään. Otsikon perusteella en juuri väärempään paikkaan olisi voinut mennä, mutta lopulta paikka oli juuri oikea. Kuuntelin jaikulaisen Mika Raennon luennon start up -elämästä Suomessa.

Suuria avauksia ei ehkä tullut, mutta muutama sellainen, joita ei koskaan kuule liian usein. Esimerkiksi: "Tee jotain 'oikeata' 'hyvin' 'osaajien' kanssa ja kerro siitä muillekin." Raennon mukaan yliopisto mahdollistaa tämän opin noudattamisen, muttei koskaan pakota siihen. Toinen asia mielessä pidettäväksi on se, että "huonossakin projektissa voi tehdä hyviä asioita". Luento oli kiinnostava pala aivokarkkia, joka motivoi jatkamaan töitä ja viemään omia ideoita eteenpäin. Sellaista tarvitaan arkiseen nuhjuun vajoamisen estämiseksi.

Syyssateessa Stadikalla uituani olen melko zen. Ja uskon taas siihen, mitä olen monille opettanut: Elämä kantaa. Turha rimpuilla.