Äkkiä ja täydellä teholla

Skumppakuu päättyi, kesä jatkuu.

Maanantai-iltana oli sellaista, että sireeni kukki, aurinko ei meinannut laskea ja 13-tuntisen työpäivän jälkeen ehtikin vielä laiturille. Siellä oli kavereita, jotka olivat tehneet liikaa ruokaa ja jotka ymmärsivät, ettei se haittaa, jos eksyy parin kilometrin matkalla monta kertaa, kunhan sitten kuitenkin pääsee perille.

Tiistaina kipusin upottavaan punaiseen mattoon verhottuja portaita Ritarihuoneen saliin. Konsertti oli kaunis, kokemus absurdi. Kenen elämä tämä oikein on? Kotimatkalle lähdin kainalossani kimppu raparperia.

Keskiviikko kului aamusta iltaan työporukalla Humaljärvellä. Järvivesi oli yllättävän lämmintä. Tämä kesä on tullut niin äkkiä ja täydellä teholla, etten aivan ymmärrä, miten viime vuonna saattoi olla niin erilaista.

Torstaina suuntasin itään päästäkseni myöhemmin vielä idemmäksi. Kulosaaren sateessa tajusin, että yllättävän pian ihan oikeasti olen taas lähdössä - ja että se on hyvä juttu. Illan ohjelmassa oli enkeleitä, demoneita ja cernieitä. Halvanmakuisen viinin äärellä nauraessa oli vaikea uskoa, että kesästä Genevessä on jo kaksi vuotta.

Nyt olen viettänyt kokonaista, vapaata viikonloppua Helsingissä ensimmäistä kertaa liian pitkään aikaan. Sängyssä on taas puhtaat lakanat. Kotona voi kävellä paljain jaloin ilman pelkoa ja inhoa. Ja jos hyvin käy, huonekasvit saattavat sittenkin jäädä henkiin. Allting ordnas.