Hyvää tuuria

Elämä on ihmeellistä. Tänään minulle on ihan turha väittää vastaan tässä asiassa.

Viikon ensimmäisen aikatauluttoman aamun jäljiltä lähdin kotoa kohti Ateneumia vasta puolenpäivän jälkeen, tarkoituksenani nähdä Caj Bremerin kuvat. Lippuluukulla huomasin, että muutaman minuutin kuluttua Ateneum-salissa alkaisi yleisöjohdanto näyttelyyn. Se vaikutti erinomaiselta idealta, vaikka tilaisuuden kieleksi ilmoitettiinkin ruotsi. Menköön, jag lever ju nog i en tvåspråkig stad.

Saliin saapui yhtä aikaa kanssani kaksi muutakin museovierasta, muita siellä ei vielä ollut. Hetken päästä saapui opas ja - Caj Bremer. Vähitellen saliin uskaltautui vielä kourallinen ihmisiä. Vajaan tunnin verran katsottiin sitten valikoituja kuvia näyttelystä ja kuultiin tarinoista niiden takana. Bremer kertoi työstään elävästi, kiinnostavasti, humoristisesti - sama ote maailmaan välittyy näyttelyn kuvista. Esittelyn jälkeen menin katsomaan näyttelyn, jonka kuvat olivat aivan valtavan huikeita.

Parhaiten visiitistä jäi kuitenkin mieleen se, miten Bremer kuvista kertoassaan jatkuvasti alleviivasi hyvää tuuriaan kertomalla niistä pienistä sattumuksista, joiden ansiosta monissa hänen kuvissaan on sitä jotakin. Samalla taiteilija toisti kuitenkin myös kahta muuta asiaa: Hyvien kuvien ottamiseksi on tärkeää hakeutua paikkoihin ja tilanteisiin, joissa merkityksellisiä sattumia voi osua kohdalle. Toiseksi, suuri osa hänenkin ottamistaan kuvista on, kuulemma, täysin mielenkiinnottomia, tylsiä rutiinitöitä. Vain paljon kuvaamalla on mahdollista saada paljon onnistuneita otoksia.

Sama asenne pätee elämään laajemminkin. On pidettävä silmät avoimina mielenkiintoisille odottamattomuuksille ja autettava onneaan hakeutumalla tilanteisiin, joissa voi yllättyä iloisesti. Samoin kevätaurinkoisinakin päivinä on parasta muistaa, ettei kaikkina päivinä koko ajan ole tai tarvitse olla maagista. Paljon tekemällä ja aktiivisesti elämällä pääsee kuitenkin todennäköisesti nauttimaan suuresta joukosta onnellisen taianomaisia päiviä.