Tänään työpäivän päätteeksi rikoin yleisperiaatettani: en poistunut nopeinta tietä Espoosta. Sen sijaan kömmin työkavereiden kanssa otaniemeläiseen hifistelykellariin katsomaan elokuvaa. Koettiin teknisiä haasteita ja vuoltiin porkkatikkuja kuin takavuosina Domman leffailloissa.
Vaikka Objectified-dokumentti ei ehkä tehnytkään täyttä oikeutta Kinopolin teknisille valmiuksille, se teki hurjan hyvää. Elokuva patisti innostavalla tavalla miettimään oman toiminnan oleellisuuksia, kestävyyttä, perusteluja ja päämääriä. Nyt tekee mieli rakentaa jotain, puhallella saippuakuplia tai vaikka kuvata jatko-osa nallekarkkianimaatioon - ei siksi, että mikään näistä itsessään tekisi maailmasta kokonaisvaltaisesti parempaa, vaikka omaa viihtymistäni lisäisivätkin, vaan siksi, että haluan pitää iloisen inspiraation hengissä.
Kesän Kiina-kurssin todistus odotti eteisen lattialla kotiin palatessa. Se toimii todisteena siitä, että joskus aivan yksinkertaisissakin asioissa kestää hämmentävän kauan, eikä se surkuhupaisuudessaan lopulta ole aina niin kauhean vakavaa. Tänään tulivat myös lauantaina hattutemputellen tehdyn välikokeen tulokset terveenä muistutuksena siitä, että joskus aika vähän on tarpeeksi. Siksi voi ja täytyy ottaa iisisti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti