Voi ilmetä vaikka mitä, ole varuillasi.
Näin kirjoittaa Italo Calvino. Lause on kovin totta, erityisesti kun on taisteltava aikaeroväsymyksen nopeaksi kukistamiseksi.
Tanssitunnilla on kurottava umpeen kahden viikon poissaolo. Keskittyminen on hyvää, kun on improvisoitava ja imitoitava kaikki. Onnistumisentunteille tilanne on otollinen: kun aloittaa järjettömän mahdottomista lähtökohdista, vähäkin tuntuu voitolta.
Päivässä tai parissa ehtii nähdä enemmän kavereita kuin keskimääräisessä viikossa - ei pelkästään siksi, että kaikkia on ollut ikävä, vaan myös siksi, että seurassa on helpompi pysyä hereillä. Päivän toisella lounaalla oppii, että tiistai on vanukaspäivä.
Iltapäiväkerhossa keskustellaan keski-iän ohittaneista tädeistä kulttuurin kantavana voimana. Harhaileva katse on valomainokselle helppo uhri. Yllättäen sitä löytää itsensä Kansallisteatterista, Galilein elämän ennakkonäytöksestä. Teatteri on epätasaista mutta voittopuolisesti mahtavaa. Linkit Muutoksen aikaan hahmottuvat, kun niitä osaa etsiä. Hyvää brechtiläistä tapaa noudattaen käänteet ovat absurdeja, mutta samalla käsitellään syviä kysymyksiä: tieteen ja naisen paikkaa maailmassa, yksilön vastuuta yhteiskunnassa, sankaruutta, pelkuruutta, itsesyytöksiä, totuutta, valtaa, välittämistä. Siinä on paljon pureskeltavaa yhdeksi illaksi.
Ole varovainen, kun liikut maailmalla totuus takkisi sisällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti