Puhe, jota ei koskaan pidetty

Isä täytti maanantaina 60 vuotta. Sunnuntaina juhlittiin huomispäivänsankaria, seuraavana päivänä päivänsankaria. Oli tasapainotaidetta, debyyttitaidenäyttelyn avajaiset ja piha täynnä lapsia. Olin kirjoittanut puheen, mutta se jäi pitämättä - teot saivat puhua puolestaan. Tässä kuitenkin jotakin puheesta, jota ei koskaan pidetty. "Jotainhan niissä on tavannut olla", kuten Kekkonen aikoinaan totesi.

***

"Muistan ihmetykseni, kun ryhdyit harjoittelemaan maratonia varten. Ensin en tiennyt, mikä maraton on ja sitten kun kuulin, en ymmärtänyt, miten sinä voisit pystyä siihen - eikö maraton ole niille oikeasti urheilullisille ja hyväkuntoisille? Sitä paitsi eivät muidenkaan vanhemmat juosseet maratoneja. Mutta niin vain treenasit, kunnes Honolulusta tuli täyttä totta. Maraton on hieno ja haastava laji. Kuudella maratonillasi osoitit, että monet asiat ovat mahdollisia, jos niiden eteen on valmis tekemään töitä. Sinulla oli unelma ja toteutit sen.

Toinen ihmetyksen hetki koettiin takavuosina Mustamäentorilla. Ostit öljyvärejä ja maalaustarvikkeita. Me muut nauroimme: Mihin ihmeeseen ja ennen kaikkea milloin niitä käytät? Sanoit tarvitsevasi niitä, kun eläkkeelle jäädessäsi alat maalaamaan. Monta vuotta maalit pysyivät vintin kirjahyllyssä koskemattomina. Tunnustan epäilleeni, että maalarinurasi jäisi pelkäksi puheeksi - aitanseinän ja taivaanrannan maalailuksi. Vaan kun ei jäänyt. Omankin kirjoituspöytäni yllä riippuu nyt todistusaineistona valmistujaislahjaksi saamani, sinun maalaamasi jokimaisema. Se muistuttaa paitsi kotikaupungista, myös siitä, että unelmia saa, voi ja kannattaa toteuttaa.

***

Kun tämän vuoden alussa epäröin Japaniin lähtemistä, kannustit minua. Sanoit, että kun on nuori ja haluaa, pitää mennä. Arvostin tätä lausuntoa erityisesti, koska tiedän, että sinusta olisi mukavampaa, jos matkustaisin ulkomaiden sijaan useammin tänne kotiin.

Perheen yhteisiin matkoihin on aina oleellisesti kuulunut kulttuuriosio, olipa se sitten saamelaismuseo, kesäretki Retrettiin tai norjalaisen kirkon kellari. Yhteisiä elämyksiä on kertynyt myös niin Peltojärven rannalta, Lassin rinteestä, Ateneumista kuin siltä yhdeltä ranskalaiselta näköalapaikaltakin, jossa oli paljon pokuja.

Voittopuolisesti näkökulmia on kuitenkin laajennettu kotioloissa. Lukeminen on aina ollut arvossaan, eikä kirjoista ole ollut pulaa tässä kodissa. Silti, sinun intosi ansiosta, opin käyttämään tietokonetta aiemmin kuin lukemaan. Huolehdit meille mahdollisuuden osallistua tietoyhteiskuntaan pienestä pitäen. Ja vaikka joskus oletkin halunnut päräyttää tekstarin suoraan kotinumeroon, et ole antanut sen häiritä. Tekemällä oppii.

Näissä huomioissa, kuten ehkä jo arvaatkin, on kyse toisesta tärkeästä lähtökohdasta: ikkunan avartamisesta. Vaikka perinteet ovat tärkeitä, on hyvä kokeilla myös uutta - oppia ja oivaltaa.

***

Kolmas tärkeä asia liittyy edellisiin. Se on mahdollisuuksien huomaaminen, niiden luominen ja niihin tarttuminen. Luovasti ajatellen maailma on hauskempi. Kun lapsina kaipasimme viihdykkettä, teit tuvan sohvasta liukumäen. Lapin-matkoilla kannoit lisäpainoa valittamatta paistinpannun tunturiin, jotta siellä voitiin järjestää lettukestit. Nämä ovat esimerkkejä mielikuvituksen voimasta. Olet isänä toteuttanut sitä teidän sängyn yläpuolella riippuvaa mietelausetta, jonka mukaan rakkaus on mielikuvituksen voitto älystä. Meidän ei ole tarvinnut mennä kotia kauemmas oppiaksemme etsimään luovia ratkaisuja.

***

Aina on kuitenkin tullut varsin selväksi myös se, että hulluttelu ja unelmien arvostaminen ei saa tarkoittaa vastuunpakoilua, työn välttelyä, itsekkyyttä eikä kohtuuttomuutta. Joku roti ja tolkku on oltava. Ei pidä tyhjentää koko pajatsoa kerralla. Asiat tapahtuvat hyvin harvoin itsestään tai ilmaiseksi. Koko ikäni olen saanut kuulla, niin kehoituksena kuin kehunakin, että onni on ahkeran kaveri. Vaikka hukkakauran kerääminen ei olekaan aina tuntunut varsinaiselta onnenpotkulta, on se ainakin opettanut tekemään päättäväisesti töitä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi - sekä sen, että yhdessä tekemällä isostakin urakasta selvitään ennen pimeäntuloa.

Kiitos näistä opeista. Kertaan ne vielä, sillä toivon sinun jatkavan samalla linjalla myös seuraavat 60 vuotta:

- Pidä kiinni unelmista ja uskalluksesta toteuttaa niitä
- Avarra ikkunaa. Älä lakkaa oppimasta ja oivaltamasta.
- Huomaa sinulle tarjoutuvat mahdollisuudet ja tartu niihin.
- Mutta muista myös se neljäs: joku roti ja tolkku on oltava."

***